1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
Ihastuin Lissun (Winskin äipän) kuvaan kennel Lapland'sin sivuilla ja olin myyty!
En edes teinnyt rotua kovin hyvin. Ainoastaan nimeltä ja ulkonäöltä. Kaverilla oli snautserin ja lapinkoiran (jos nyt muistan oikein) risteytys joka muistutti tosi palijon p&s snautseria.
Tässä pari kuvaa Emmasta joka on jo poistunut keskuudestamme :( Mutta oli se ihana ja mahtis kaveri jonka olisin voinut ottaa mukaan kotiin joka kerta :) Semmoinen ilopilleri Emma oli!
Jos Heidi vain löytäisi sen kuvan Lissusta mihin muistaakseni moni muukin oli ihastunut niin se kyllä kannattaa laittaa esille. :) Itse pennuista Heidi valitsi Winskin ja Levin väliltä kumpi jäisi niille ja kumpi tulisi minulle ja Winskistä tuli sit mun.
Mie löysin sen kuvan netin syövereistä!!!
 | |
| © Kennel Lapland's |
2. Entä koirasi kasvattajan?
Laitoin viestiä kahdelle kasvattajalle kun olin eka selannut rotuyhdistyksen sivuja ja kasvattajia. Toinen oli Heidi kelle laitoin viestiä ja toinen oli kennel Super Play'sin kasvattaja Mervi Miettinen. Mervillä ei ollut kuin yksi narttu vapaana ja Heidillä oli kaikki varattuja alustavasti. No jonkun ajan päästä Heidi ilmoitti että urospentu olisi vapaana elämän tilanteen muutoksen takia joten ilosta kiljuen soitin äidilleni että mie saan kuin saankin käppänän. Ja se oli oikeastaan ratkaiseva asia että Heidi asuu lähellä ja voisi auttaa minut alkuun käppänän turkinhoidossa :)
3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Aamulla herätys soi klo 07:00. Toinen puhelin soi klo 07:05 :D Ja siinä yleensä torkun vielä siihen vartin yli seitsemään. Sit ylös, kuselle, koiralle ruoka naaman eteen, pukemaan, koira remmiin ja päästän sen takapihalle pissalle ja kakalle. Samalla itse nuokun oven takana :D Sit ku Winski on tehnyt tarpeet meen vessaan peseen kasvot yms. Sit petaan pedin. Laitan koiralle ruoat likoon ja otan tyhjän maitopurkin ja tungen sinne luun. Sit puen vaatteet ja annan Winskille "aktivointilelun" näiden sanojen saattelemana: "Mie lähen töihin. Mie tulen takasin. Winski oottaa. Ole hyvä!" :D
Sit ku pääsen töistä (nykyään siinä 16-17 välillä) niin sit äkkiä koira pissalle, sitte sille ruokaa naaman eteen. Sit syön yllensä itteni tyrmään ja katon Emmerdalet. Sit lähen käymään lenkillä ja sieltä ku tulen sisälle niin suihkuun ja sen jälkeen vielä leikin Wiukun kans millon mitäki tai otan tottista tai piilotan namuja yms.
Sit nukkuun siinä 23-24 välillä ja sama taas seuraavan päivänä :D Kyllä on jännä elämä... No hyvä ku kattoo The Walking Deadin sunnuntai-iltana niin yleensä nään su-ma yönä zombeista unta että tapan niitä. Se ei ole koskaan ollut painajaista vaan oikein viihdyttävää :D :D
4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
No kyllä mun sydämen on snautserit kokoon riippumaatta vieneet aivan täysin! On ne niin mahtavia. Käppänät on pieniä ja terhakoita. Siksi kyllä edelleen ykkösrotu. Hyvänä kakkosena tulee riiseni mut jos joskus otan riisenin niin silloin mie asuisin omakotitalossa. Joten snautseri olisi todennäköisin kakkosvaihtoehto.
Ja mitä kautta mie päädyin käppänään oli se Lissun kuva missä se oli tosi nätin ja komean ja hienon ja upean näköinen :)
Yksi rotu kans viehättää tällä hetkellä, nimittäin Irlanninterrieri. Rotuyhdistyksen sivuilta löytyy 19 kasvattajaa. Suomen Irlanninterrierit Ry
5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
No eipä se kyllä oikeastaan rajoita ollenkaan. Päin vastoin rikastuttaa.
6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
No semmoset harrastajat jotka ottavat oman lajinsa liian vakavasti ärsyttää. Tuntuu joskus että jotkut vaativat koirilta ihan älyttömiä suorituksia. Mutta onneksi on niitäkin jotka osaavat ottaa rennosti. Vaatia sopivasti koiralta ja nauttia yhdessä tekemisestä.
7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
No pikkusen pököjä kai kaikki koiraharrastajat on rotuun katsomatta. Mutta enpä ole oikeastaan koskaan edes ajatellut asiaa.. :D
8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Jos siitä jotain hyötyä roduille on terveyden kannalta, höystettynä maalaisjärjellä niin hyvä homma. Parempi seki ku sukurutsaus.Enpä kyllä ole oikeastaan edes pahemmin tätäkään asiaa ajatellut. :D
9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
No kovuutta tai oikeastaan itsevarmuutta voisi olla enemmän yleisesti. Eikös siittä ollut juttuakin kääpiösnautseri-lehdessä.. Vai olenkohan nähnyt unta :D Tottakai meissä omistajissa on se suurin vika. Mutta on sillä perimälläkin varmasti jotain tekemistä asian kanssa. En itse henk.kohtasesti tykkää sellaisista koirista (rodusta riippumatta) jokka tunkevat naaman lähelle ja nuolevat koko ajan. Hyij. Winski ei ikinä tule omasta tahosta minun syliin. Mie kyllä tykkään siittä. Minun mielestä Levi (Lapland's Arctic Angstrom) ja Lissu (Afunique Lejoninna) ovat luonteeltaan sellaisia koiria jotka kyllä minua miellyttää. Vieraita käydään haistelemassa ja moikkaamassa mutta sitten siirrytään muihin hommiin :) Suhteellisen "terve" rotuhan käppänä on mutta on hyvä kun varsinkin jalostukseen käytettävät koirat tutkittais kunnolla. Koko luusto sekä tietty silmät mitkä onki pakollinen tutkimus. Sekä sydän yms. tutkittais kunnolla.
10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Meillä on ollut koiria ja kissoja ennen kuin olen edes syntynyt. Ja olen siis tottunut koiriin laitokselta kotiin tultaessa :D Oma eka koirani oli Milla (shih-tzun&mäyriksen risteytys) joka kulki vierelläni 14-vuotta. Sain sen kun olin päiväkodissa. Voi sitä ilon päivää ku hain Millan naapurista. Se oli pentueen ainut ruskea-valkoinen, muut oli musta-valkoisia. Siksi valitsin Millan. Ikävä tuli sitä pikku karvanaamaa. Tai lattiamoppia niinku isäni työkaverit sitä sanoivat :D Misse-kissa on käynyt mun kanssa kylvyssä yms. :D
Milla oli kaikkien muiden ystävä mutta pikkulapsista se ei tykännyt. Sitä oli tainnut joku lapsi repiä turkista tjs. Ja löyty siitä luonnettaki. Talon Kuningatar se oli. Ja jos se luun sai tai löysi ja jos halusi sen irrottavan niin niskavilloista piti repiä ja sanoa irti monen monta kertaa.. yleensä vain ärinä yltyi. Joskus totteli, useasti ei :D
 |
| © Reijo Kivinen |
Tässä kuvassa on Masi ja Milla. Masi oli toinen koirani. Meän Mustin (itäsiperialaika) ja naapurin norjanharmaan&jämptin risteytys Reetan romanssin hedelmä :) Tässä kuvassa Masi on n. puoli vuotias. Poromiehen mulukku (anteeksi kielenkäyttöni) tappoi Masin ja Mustin.
11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Niin tulevaisuuden haave on musta (tai musta-hopea jos se hyväksytään viralliseksi väriksi) suursnautseri jonka kanssa voisi harrastaa suojelua, valjakkohiihtoa, hakua, jälkeä, pelastuskoiratoimintaa yms.
+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
No se todennäköisin seuraava koira olisi myös käppänä ja kasvattajista pennun haluaisin ostaa joko Heidiltä (kennel Lapland's) tai Annelta (kennel Juliuksen). On niitä toki muitakin mutta tuossa eka ja toka vaihtoehto :)
Olen monesti iloinnut kun olen saanut Heidiltä koiran! Jos totta puhutaan niin mie aivan summissa valitsin silloin ku käppänää aloin hankkia niin kennel Lapland'sin ja kennel Super Play'sin pentueet. Mutta hyvä tuuri kävi :) Heidi on todella tunnollinen ja kyllä tutustuu pennun ostajiin hyvin ennen kuin luovuttaa pennun. Ja muistan ku Heidi on joskus sanonut että kasvattaa sellaisia pentuja mistä olisi valmis jättämään vaikka kaikki itselle, tällä tarkoitan siis sitä että pennut mitä Heidi suunnittelee ja kasvattaa on todella harkittuja sekä haluttuja siis itselleen myös :) Hankala selittää :DUnelmayhdistelmästä en tiijjä mutta Lissun ja Ossin (Afunique Lejoninna x Juliuksen Puuha-Pete) pennut, ainakin Roi ja Dandy, mitkä olen nähnyt kerran isompanakin enkä vain pentuna ovat hienoja uroksia. Tosin joka pentueessa on ollut todella hienoja koiria.
Kaikkein hienoinhan on tietysti Winski! Hitto sillä on hieno ja vahva pää, vaikkakin hieman poskia on. Ja häntä on oikeasti todella ideaali. Käppänän hännänhän pitäisi olla joko sirppi tai sapeli. Winskillä on sirppi ja Lissulla sapeli. Ainakin mun mielestä :) Eturinta Winskillä on upea. Vahva ja hyvin kehittynyt jo nuorena. Kulmauksiakin löytyy ja ylälinjaa, ainakin kun ryhdikkäästi seisoo. Ja ne Winskin silmät. Ne on niin kauniit.
Liikkeethän eivät ole Winskin vahvin puoli. Paitsi viime mätsärissä se kyllä löi ällikällä minutki. Rinta rottingilla, pää pystyssä ja sillä asenteella että pois alta mie voitan tän koko p****n. Takajaloilla oikein työnsi kunnolla vauhtia ja etujalat vain liisivät. Pöydällä ei sitten mennytkään niin hyvin... Sehän se onki se ainut huono puoli tuossa koirassa että itsevarmuutta saisi olla enempi vieraiden ihmisten kanssa. Se on se ainut asia mitä seuraavassa koirassa kaipaan. Mun syyhän se suurilta osin on että Winski on niin pidättäytynyt, koska nuorempana se oli paljon avoimempi ja mie sit oletin että se avoimuus jatkuu ja en treenannut oikeastaan mitenkään. Nyt se sit kostautuu. Mutta onneksi virheistä oppii. Seuraavan koiran kanssa teen asiat aivan toisin. Pentuna ja nuorempana Winskillä oli enempi itsevarmuutta. Mutta sit taas nykyään ku vieras tulee niin Winski menee rohkeammin kuin nuorena katsomaan ja jopa antaa rapsuttaa! Tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Ku voisiki sanoa sille että nää tyypit ei tee sulle pahaa. Nää on ihan hyvii tyyppei.
Mutta kyllä Winskistä luonnetta löytyy. Monet epäilyttävät hiipparit se on karkottanu lenkeillä. Ja isojen koirien kanssa se on oma röyhkeä itsensä. Pennusta asti se on tottunut olemaan isojen koirien kanssa. Kun taas pienten koirien kanssa se on varoivaisempi ja ehkä vähän välinpitämätön joskus. Winskin luottamus pitää ansaita! Ollaan me testattu sellaisia metalliritiläportaitakin (joita useat PK-puolen koirakot testaavat) ja mulla loppu pää ennenku Winskin rohkeus petti. Se ois varmaan mennyt ylös asti. Ja ne ritilän raot oli meinaan tosi isot noille pikku tassuille.
Tosiaan seuraava koira voisi olla lähes kuin Winski. Ainoastaan isompi ripaus itsevarmuutta olisi se mitä kaipaan seuraavalta koiralta.
Tää on varmaan jo viides kerta kun kirjoitan tätä juttua ku joka v***n kerta tää blogi sössi sen ihme koodikieleksi että hermot meni!
