Pieni muistelma Sakulle

Rakkaalle vanhalle edesmenneelle itäsiperianlaikalleni, Sakulle.

Saku oli iso, peloton, vahva ja ihmisille kiltti koira. Oma lauma oli sille kaikki kaikessa. Kun se oli hyväksynyt jonkun laumaansa se puolusti sitä. Ja olisi vaikka antanut henkensä tarvittaessa. Saku oli periksi antamaton ja kova koira jolla oli sielua. Ainakin minun mielestä. Tuli tilanne mikä tahansa eteen Saku ei perääntynyt vaan meni rohkeasti kohti.

Metsällä Sakua kiinnosti kaikki mikä liikkui. Mutta erityisen hulluna se oli oraviin. Hirvistä se ei oikein perustanut mutta poroista senkin eestä. Kerran oli poro päättää päivänsä kun isä oli ollut sen kanssa lenkillä ja päästänyt irti vähän jaloittelemaan. Ikää Sakulla oli n. vuosi. Samassa oli porotokka mennyt nokan edestä ja Saku oli kaatanut yhden poron (kuulemma kuin leijona knuun) takajalasta kaataen ja heti oli kurkkuun hyökännyt kiinni. Onneksi isä oli kerennyt hätiin eikä mitään pahempaa kerennyt tapahtua. Poro oli vikkelään juossut mettään. Sen jälkeen ei sitten päästetty Sakua irti kuin yhdessä pienessä saaressa mistä näki ettei siellä ollut poroja.

Kerran veljeni lähti Sakun ja isäni karhukoiran kanssa lenkille. Taluttimena oli molemmilla flexit. Siellä metsätiellä sitten Pomo huomasi jotain pusikossa ja veljeni ihmetteli et mikä ihme siellä on. No siellähän oli jäniksenpoikia kaksi kappaletta. Saku vain meni ja tappo toisen jäniksenpojan. Saku ei kysellyt. Se tappoi sen välittömästi. Pomo taas oli haistellut ja ihmetellyt.

Saku eli pitkän ja hyvän elämän meidän kanssa. Rakasti ja oli rakastettavana. Viime syksynä (vuonna 2010) me asennettiin koppiin patteri. Joka oli siis ensimmäinen vuosi kun Sakulla oli patteri lämmittämässä kopissa. Kyllä se siellä nukkui mutta välillä tärisi ulkona.
Tänä keväänä alkanut yskä mietitytti meitä ja Sakua käytettiin eläinlääkärillä. Sydämen ja keuhkot lääkäri kuunteli ja totesi ettei mitään sivuääniä yms. kuulunut. Ja määräsi Sakulle antibioottikuurin lievään yskään.

No se ehkä vähän helpottuikin. Mutta Saku ei ollut mikään helppo nakki lääkettä annettaessa. Se sai syljettyä tabletin ulos, työnsi sen sitten kuinka syvälle kurkkuun ja odotti vaikka kuinka pitkään. Se sai joka kerta sen ainakin yhden kerran ulos. No yskä näkyi aina silloin kun Saku oikein hengästyi lenkillä tai kun se joi. Ajattelin et pakko sillä on olla sydämessä jotain vikaa.. Tai keuhkoissa. Ja en halunnut että se enää palelee talvella pakkasessa joten päätin että nyt on Sakun aika mennä ajattamaan poroja ja oravia koirien taivaaseen. Päätös oli raskas mutta tiesin että koiralle parempi. Joten 05.09.2011 Saku pääsi ikiuneen. Eläinlääkäri sanoi että ei sillä sydämessä mitään vikaa ollut. Se sykki vahvana ja tasaisesti viimeiseen lyöntiin asti. Ja sanoi että näki että koira oli ollut hyvässä fyysisessä kunnossa koko elämän ja että oli vieläkin sitä.
Muistan kuinka potkin palloa vielä viimeisenä aamuna ja se nappasi sen vauhdista kiinni ongelmitta. Ja lenkeillä se napsi tämän tästä hiiriä kiinni ojasta täydestä ravista vaikkei itse edes tajunnut tai kuullut että hiiri siellä vilisti. Reaktiotkin oli siis kohillaan vielä vanhana papparaisenakin.
Mutta nyt ainakin tiedän että Sakulla on tosi hyvä olla.
Saku eli 12-vuotta, 9 kuukautta ja 10 päivää.

SAKU 26.11.1998-05.09.2011

Ikuisesti sinua kaivaten ja muistaen, Anniina.

"Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Unohtunu kokonaan että...

...käytiin Winskin kans 12.07.2012 Keminmaassa Kallinkankaalla Arctic Agility teamin järjestämässä Match Showssa. Ei olla harjoiteltu hemmetin pitkään aikaan yhtään mitään eikä mätsäreissä käyty vissiin vuoteen. Oli jännä juttu kun harjoittelin siinä kehien ulkopuolella liikkumista ja seisomista niin ei se oikein esiintyny mitenkään erikoisesti, normaalisti.
Mut sit ku mentiin kehään sen toisen koiran kanssa niin hitto silmänräpäyksessä Winski alko esittään. Se esitti maailmanomistajaa ja tallusteli niinkö olis tienny olevan kaikkein komein :D Oikeesti. Se oli jännä juttu. Koskaan aikaisemmin se ei ole niin hienosti esiintynyt, liikkunut :) No siinä jo pikkasen mulla alko jänskättään että mitähän se tuumaa ku tosiaan olla harjoiteltu piiiitkään aikaan.. Mie tietty kohteliaisuudesta sanoin että tää saattaa ujostella. Winski väisti ja jopa murisi. Tuomari oli todella mukava ja ihana. (Winski saattoi vähän kattoa sitä et mikähän tuo on ku sillä oli päällä musta pitkä tunika ja ääni oli aika matala.)
Mutta pienen rapsuttelu ja jutustelu hetken päästä Winski antoi tuomarin tutkia. Ja jopa nojasi päällä tuomarin käteen aivan rentona. Tuomari sanoi että ilmekkin on muuttunut aivan täysin erilaiseksi mitä alussa. No nostin pöydältä maahan ja taas se esiintyi ku joku Euroopanomistaja :D Aivan huvitti itseäänki. Ei tarvinnut edes juuri ohjailla ku se näytti tietävän tasan tarkkaan mitä tekee :D No siinä seisotettiin ja olin tietenki varma et tuolla käytöksellä saapi sinisen. Niinku saiki. Aivan oikeutetusti.

No siinä sitten kaverien kans ootettiin loppukehiä. Kaverin narttu sai punaisen ja uros sinisen ja siinä naurettiin et tottakai pojat saa sinisen ja tytöt punasen. Kysyin siinä kavereilta että miten Winski liikkui ja esiintyi maassa niin kuulemma hyvin. Ja oli tuomarikin hymyillyt kun näki Winskin liikkeessä :) Lopulta sinisten kehä koitti ja olin varma että me tiputaan ekana. Tai ainaki ensimmäisten joukossa. Winski tepasteli muiden mukana mutta itsenikin mielestä erottuen jotenki joukosta asenteen takia :D No siinä sit seisotettiin ja kun meitä oli aika paljon pienessä kehässä niin menin kyykkyyn (yleensä seisotan vapaasti). Mulla nauratti ku Winski on aina tottunut katsomaan mua silmiin ku seisotan sitä niin siinäkö sitten olin koiran tasolla kyykyssä niin jätkä napottaa mua silmiin eli siis pää oli melkein koko ajan kääntyneenä muhun päin. Pikkasen huvitti. :D Tuomari kävi sit jokaista vielä "tervehtimässä" siinä ku siesotettiin ja Wiukku ei yhtään väistänyt ja tuomarikin kehui mun kanssa Winskiä. Sit se tiputteli porukkaa ja me vaan siinä tökötettiin.. Lopulta meitä oli siinä muistaakseni 6 tai 7 ja tuomari alkoi sitten sijoittamaan koiria. Aattelin et korkeintaan me neljänsiä ollaan.. Ei yhtään enemmän.. No neljäs paikka meni ja sit kolmas ja olin varma et nyt ei ainkaan enää oo mahiksia niin sitten se kävelee meitä kohti ja sanoo: " Toinen. Onneksi olkoon!" Mie olin monttu auki :D Kiitin ja mentiin W:n kans kakkospaikalle. Pikku pokaali, ruusuke, luu, ruokapussi ja aivaimenperä saatiin :)
Häätyy vielä mainita kuinka hyvin se muuten sielä käyttäytyi kuten yleensä. Ei rähise. Istu ja katteli tyynen rauhallisena menoa. Ei ressannu eikä jännittäny.

Kuvia ei valitettavasti ole. Niitä kyllä järjestäjä otti mutta eivät ole julkaisseet vielä tuloksia ja kuvia.

Hyvää syntymäpäivää 5-vuotias Winski

Rakas, ihana, toope, pässi täyttää tänään 25.07.2012 5-vuotta! Tuumasi mulle et haluaa synttärilahjaksi 50€ lahjakortin Mustiin & Mirriin :D