HAASTE

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
 
Ihastuin Lissun (Winskin äipän) kuvaan kennel Lapland'sin sivuilla ja olin myyty!
En edes teinnyt rotua kovin hyvin. Ainoastaan nimeltä ja ulkonäöltä. Kaverilla oli snautserin ja lapinkoiran (jos nyt muistan oikein) risteytys joka muistutti tosi palijon p&s snautseria.

 Tässä pari kuvaa Emmasta joka on jo poistunut keskuudestamme :( Mutta oli se ihana ja mahtis kaveri jonka olisin voinut ottaa mukaan kotiin joka kerta :) Semmoinen ilopilleri Emma oli!

Jos Heidi vain löytäisi sen kuvan Lissusta mihin muistaakseni moni muukin oli ihastunut niin se kyllä kannattaa laittaa esille. :) Itse pennuista Heidi valitsi Winskin ja Levin väliltä kumpi jäisi niille ja kumpi tulisi minulle ja Winskistä tuli sit mun.

Mie löysin sen kuvan netin syövereistä!!!

© Kennel Lapland's

2. Entä koirasi kasvattajan?

Laitoin viestiä kahdelle kasvattajalle kun olin eka selannut rotuyhdistyksen sivuja ja kasvattajia. Toinen oli Heidi kelle laitoin viestiä ja toinen oli kennel Super Play'sin kasvattaja Mervi Miettinen. Mervillä ei ollut kuin yksi narttu vapaana ja Heidillä oli kaikki varattuja alustavasti. No jonkun ajan päästä Heidi ilmoitti että urospentu olisi vapaana elämän tilanteen muutoksen takia joten ilosta kiljuen soitin äidilleni että mie saan kuin saankin käppänän. Ja se oli oikeastaan ratkaiseva asia että Heidi asuu lähellä ja voisi auttaa minut alkuun käppänän turkinhoidossa :)

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.

Aamulla herätys soi klo 07:00. Toinen puhelin soi klo 07:05 :D Ja siinä yleensä torkun vielä siihen vartin yli seitsemään. Sit ylös, kuselle, koiralle ruoka naaman eteen, pukemaan, koira remmiin ja päästän sen takapihalle pissalle ja kakalle. Samalla itse nuokun oven takana :D Sit ku Winski on tehnyt tarpeet meen vessaan peseen kasvot yms. Sit petaan pedin. Laitan koiralle ruoat likoon ja otan tyhjän maitopurkin ja tungen sinne luun. Sit puen vaatteet ja annan Winskille "aktivointilelun" näiden sanojen saattelemana: "Mie lähen töihin. Mie tulen takasin. Winski oottaa. Ole hyvä!" :D
Sit ku pääsen töistä (nykyään siinä 16-17 välillä) niin sit äkkiä koira pissalle, sitte sille ruokaa naaman eteen. Sit syön yllensä itteni tyrmään ja katon Emmerdalet. Sit lähen käymään lenkillä ja sieltä ku tulen sisälle niin suihkuun ja sen jälkeen vielä leikin Wiukun kans millon mitäki tai otan tottista tai piilotan namuja yms.

Sit nukkuun siinä 23-24 välillä ja sama taas seuraavan päivänä :D Kyllä on jännä elämä... No hyvä ku kattoo The Walking Deadin sunnuntai-iltana niin yleensä nään su-ma yönä zombeista unta että tapan niitä. Se ei ole koskaan ollut painajaista vaan oikein viihdyttävää :D :D

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?

No kyllä mun sydämen on snautserit kokoon riippumaatta vieneet aivan täysin! On ne niin mahtavia. Käppänät on pieniä ja terhakoita. Siksi kyllä edelleen ykkösrotu. Hyvänä kakkosena tulee riiseni mut jos joskus otan riisenin niin silloin mie asuisin omakotitalossa. Joten snautseri olisi todennäköisin kakkosvaihtoehto.
Ja mitä kautta mie päädyin käppänään oli se Lissun kuva missä se oli tosi nätin ja komean ja hienon ja upean näköinen :)
Yksi rotu kans viehättää tällä hetkellä, nimittäin Irlanninterrieri. Rotuyhdistyksen sivuilta löytyy 19 kasvattajaa. Suomen Irlanninterrierit Ry

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?

No eipä se kyllä oikeastaan rajoita ollenkaan. Päin vastoin rikastuttaa.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?

No semmoset harrastajat jotka ottavat oman lajinsa liian vakavasti ärsyttää. Tuntuu joskus että jotkut vaativat koirilta ihan älyttömiä suorituksia. Mutta onneksi on niitäkin jotka osaavat ottaa rennosti. Vaatia sopivasti koiralta ja nauttia yhdessä tekemisestä.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?

No pikkusen pököjä kai kaikki koiraharrastajat on rotuun katsomatta. Mutta enpä ole oikeastaan koskaan edes ajatellut asiaa.. :D

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?

Jos siitä jotain hyötyä roduille on terveyden kannalta, höystettynä maalaisjärjellä niin hyvä homma. Parempi seki ku sukurutsaus.Enpä kyllä ole oikeastaan edes pahemmin tätäkään asiaa ajatellut. :D

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?

No kovuutta tai oikeastaan itsevarmuutta voisi olla enemmän yleisesti. Eikös siittä ollut juttuakin kääpiösnautseri-lehdessä.. Vai olenkohan nähnyt unta :D Tottakai meissä omistajissa on se suurin vika. Mutta on sillä perimälläkin varmasti jotain tekemistä asian kanssa. En itse henk.kohtasesti tykkää sellaisista koirista (rodusta riippumatta) jokka tunkevat naaman lähelle ja nuolevat koko ajan. Hyij. Winski ei ikinä tule omasta tahosta minun syliin. Mie kyllä tykkään siittä. Minun mielestä Levi (Lapland's Arctic Angstrom) ja Lissu (Afunique Lejoninna) ovat luonteeltaan sellaisia koiria jotka kyllä minua miellyttää. Vieraita käydään haistelemassa ja moikkaamassa mutta sitten siirrytään muihin hommiin :) Suhteellisen "terve" rotuhan käppänä on mutta on hyvä kun varsinkin jalostukseen käytettävät koirat tutkittais kunnolla. Koko luusto sekä tietty silmät mitkä onki pakollinen tutkimus. Sekä sydän yms. tutkittais kunnolla.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?

Meillä on ollut koiria ja kissoja ennen kuin olen edes syntynyt. Ja olen siis tottunut koiriin laitokselta kotiin tultaessa :D Oma eka koirani oli Milla (shih-tzun&mäyriksen risteytys) joka kulki vierelläni 14-vuotta. Sain sen kun olin päiväkodissa. Voi sitä ilon päivää ku hain Millan naapurista. Se oli pentueen ainut ruskea-valkoinen, muut oli musta-valkoisia. Siksi valitsin Millan. Ikävä tuli sitä pikku karvanaamaa. Tai lattiamoppia niinku isäni työkaverit sitä sanoivat :D Misse-kissa on käynyt mun kanssa kylvyssä yms. :D

Milla oli kaikkien muiden ystävä mutta pikkulapsista se ei tykännyt. Sitä oli tainnut joku lapsi repiä turkista tjs. Ja löyty siitä luonnettaki. Talon Kuningatar se oli. Ja jos se luun sai tai löysi ja jos halusi sen irrottavan niin niskavilloista piti repiä ja sanoa irti monen monta kertaa.. yleensä vain ärinä yltyi. Joskus totteli, useasti ei :D

© Reijo Kivinen

Tässä kuvassa on Masi ja Milla. Masi oli toinen koirani. Meän Mustin (itäsiperialaika) ja naapurin norjanharmaan&jämptin risteytys Reetan romanssin hedelmä :) Tässä kuvassa Masi on n. puoli vuotias. Poromiehen mulukku (anteeksi kielenkäyttöni) tappoi Masin ja Mustin.






 

Saku rakasta on niin kova ikävä. Se oli mun ilona 13-vuotta. Se oli oikeasti todella rohkea ja viisas ja sielukas koira. Meillä oli hauskoja seikkailuja esim. videoista löytyvä puskaseikkailu :D

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
 
 Niin tulevaisuuden haave on musta (tai musta-hopea jos se hyväksytään viralliseksi väriksi) suursnautseri jonka kanssa voisi harrastaa suojelua, valjakkohiihtoa, hakua, jälkeä, pelastuskoiratoimintaa yms.

Jotain tähän tyyliin :)

+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?

No se todennäköisin seuraava koira olisi myös käppänä ja kasvattajista pennun haluaisin ostaa joko Heidiltä (kennel Lapland's) tai Annelta (kennel Juliuksen). On niitä toki muitakin mutta tuossa eka ja toka vaihtoehto :)

 Olen monesti iloinnut kun olen saanut Heidiltä koiran! Jos totta puhutaan niin mie aivan summissa valitsin silloin ku käppänää aloin hankkia niin kennel Lapland'sin ja kennel Super Play'sin pentueet. Mutta hyvä tuuri kävi :) Heidi on todella tunnollinen ja kyllä tutustuu pennun ostajiin hyvin ennen kuin luovuttaa pennun. Ja muistan ku Heidi on joskus sanonut että kasvattaa sellaisia pentuja mistä olisi valmis jättämään vaikka kaikki itselle, tällä tarkoitan siis sitä että pennut mitä Heidi suunnittelee ja kasvattaa on todella harkittuja sekä haluttuja siis itselleen myös :) Hankala selittää :D

Unelmayhdistelmästä en tiijjä mutta Lissun ja Ossin (Afunique Lejoninna x Juliuksen Puuha-Pete) pennut, ainakin Roi ja Dandy, mitkä olen nähnyt kerran isompanakin enkä vain pentuna ovat hienoja uroksia. Tosin joka pentueessa on ollut todella hienoja koiria.

Kaikkein hienoinhan on tietysti Winski! Hitto sillä on hieno ja vahva pää, vaikkakin hieman poskia on. Ja häntä on oikeasti todella ideaali. Käppänän hännänhän pitäisi olla joko sirppi tai sapeli. Winskillä on sirppi ja Lissulla sapeli. Ainakin mun mielestä :) Eturinta Winskillä on upea. Vahva ja hyvin kehittynyt jo nuorena. Kulmauksiakin löytyy ja ylälinjaa, ainakin kun ryhdikkäästi seisoo. Ja ne Winskin silmät. Ne on niin kauniit.
Liikkeethän eivät ole Winskin vahvin puoli. Paitsi viime mätsärissä se kyllä löi ällikällä minutki. Rinta rottingilla, pää pystyssä ja sillä asenteella että pois alta mie voitan tän koko p****n. Takajaloilla oikein työnsi kunnolla vauhtia ja etujalat vain liisivät. Pöydällä ei sitten mennytkään niin hyvin... Sehän se onki se ainut huono puoli tuossa koirassa että itsevarmuutta saisi olla enempi vieraiden ihmisten kanssa. Se on se ainut asia mitä seuraavassa koirassa kaipaan. Mun syyhän se suurilta osin on että Winski on niin pidättäytynyt, koska nuorempana se oli paljon avoimempi ja mie sit oletin että se avoimuus jatkuu ja en treenannut oikeastaan mitenkään. Nyt se sit kostautuu. Mutta onneksi virheistä oppii. Seuraavan koiran kanssa teen asiat aivan toisin. Pentuna ja nuorempana Winskillä oli enempi itsevarmuutta. Mutta sit taas nykyään ku vieras tulee niin Winski menee rohkeammin kuin nuorena katsomaan ja jopa antaa rapsuttaa! Tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Ku voisiki sanoa sille että nää tyypit ei tee sulle pahaa. Nää on ihan hyvii tyyppei.
Mutta kyllä Winskistä luonnetta löytyy. Monet epäilyttävät hiipparit se on karkottanu lenkeillä. Ja isojen koirien kanssa se on oma röyhkeä itsensä. Pennusta asti se on tottunut olemaan isojen koirien kanssa. Kun taas pienten koirien kanssa se on varoivaisempi ja ehkä vähän välinpitämätön joskus. Winskin luottamus pitää ansaita! Ollaan me testattu sellaisia metalliritiläportaitakin (joita useat PK-puolen koirakot testaavat) ja mulla loppu pää ennenku Winskin rohkeus petti. Se ois varmaan mennyt ylös asti. Ja ne ritilän raot oli meinaan tosi isot noille pikku tassuille.
Tosiaan seuraava koira voisi olla lähes kuin Winski. Ainoastaan isompi ripaus itsevarmuutta olisi se mitä kaipaan seuraavalta koiralta.
Tää on varmaan jo viides kerta kun kirjoitan tätä juttua ku joka v***n kerta tää blogi sössi sen ihme koodikieleksi että hermot meni!

Mie en haasta kettään koska ne joita olin ajatellut on jo haastettu. Joten enpä edes keksi mitään kysymyksiä.

Unelma koiria vai miten se oli...

Tenho tuli taloon! blogin innoittamana laitan rotuja joita olen haaveillut ja harkinnut voivani ottaa joskus tässä kun koen ajan olevan oikea. Olen ollut viimeisen parin vuoden aikana tosi kiinnostunut PK-lajeista ja se vaikuttaa pikkusen rotuhaaveisiin.

Kääpiösnautseri

Edelleen on ihan ykkösvaihtoehto ensinnäkin koon ja luonteen puolesta. Vaikka PK-oikeuksia rodulla ei ole (eikä varmaan tulekkaan) niin silti luulen että toinen koira mikä mulle tulee joko Winskin aikana tai sen jälkeen niin on käppänä.  Käppänää pienempää tulen tuskin koskaan omistamaan. Mennee jo sit mun mielestä liian "rotaksi" :D On se hyvä ku koiraa voi kunnolla taputtaa ja jos vahingossa astuu tassun päälle niin ei ole elukkalääkäri reissu heti kyseessä.

Snautseri

Tämä on toinen vaihtoehto seuraavalle koiralle. PK-oikeudet omaava rotu. Jonka koko (45-50cm) miellyttää minua. Ei ole liian iso muttei ihan pienikään. Ja mustana sit, mut kyllä jotkut p&s ovat komeita :)
Tosin yhden naisen kanssa kun juttelin joka omistaa tällaisen sanoi heti kun kysyin että kumpi olisi PK-lajeihin parempi; keskari vai riiseni? Välittömästi vastasi että riiseni. Ehottomasti. On palveluhalukkaampi. Mikä varmasti pitää tosiaanki paikkansa. Tosin onhan niitä eroja luonteissa rodun sisällä. No olisi ainakin haastetta :D

Suursnautseri

Tää on sit ollu pitkäaikainen haave. Mutta sitä haavetta pittää siirtää niin kauaksi aikaa kunnes on omakotitalo koska mun mielestä iso (60-70cm) koira 50 neliöisessä kämpässä on liian iso.. Musta riiseni on se eka vaihtoehto, PAITSI jos mu-ho riisenit joskus hyväksytään niin ei epäilystäkään kumman värinen mulle tulee :D Mutta tosiaan PK-oikeudet omaava rotu on ja jos minusta ja koirasta olisi niin suojelua olisin kiinnostunut harrastamaan muun muassa :) Myös valjakkohiihto kiinnostaa.

Airedalenterrieri

PK-oikeuden omaava rotu. Tosi vähän tiedän rodusta mutta ulkonäkö miellyttää ja koko (siis jos olisi iso kämppä). Rodun sivuilla sanotaan että airis on terriereiden kuningas jolla on karkea kuori mutta jalo sydän ja todellakin haluaisin tutustua näihin koiriin enemmän :) Muun muassa valjakkohiihto ko. rodun kanssa kiinnostaa.

Irlanninterrieri

Eli punainen paholainen :) Tää on ollut oikeastaan nyt semmonen kolmosvaihtoehto koirista. Rotua en ole edes tainnu livenä nähä mutta tahtoo nähä :) Irskin säkä on 46 cm mikä on just soppelin kokoinen. Ei liian iso pieneen kämppään. (:D)

Lakelandinterrieri

Tää rotu on mun mielestä vähän niinkuin pienennetty versio Airedalenterrieristä. Terhakka pieni (max 37 cm säkä) terrieri. Rotua en ole livenä nähnyt ja rotujärjestön sivuilta löytyi tasan neljä kasvattajaa että harvinainen rotu on täällä Suomessa.

Irlanninsusikoira


Tää onki sit niin suuri (81-86 cm urokset) rotu että tarvis jo vissiin linnan :D Mut tosiaan viehättävä rotu joka on jäänyt mieleen lapsena kun olin koirani Millan (shih tzu&mäyräkoiramix) kanssa mummolassa ja päätin lähteä lenkille siihen lähistölle niin mua pienempi tyttö kävelyttää semmosta kermanväristä irlanninsusikoiraa meitä vastaan ja monttu auki vaan ihmettelin sitä kokoa.. Ja niin taisi Millakin :D Sinä päivänä ihastuin siihen rotuun. Tää ei ole varsinaisesti trimmattava rotu mutta jos haluaa näyttelyissä käydä niin oikeastaan kaikki siistimisestä tapahtuu nyppimällä. Ainoa että käpälän karvat leikataan saksilla oikeaan muotoon.

Itäsiperianlaika

Itälaika mulla varmasti jossain vaiheessa elämää vielä tulee olemaan. On se (tai no ainaki Saku oli) niin sielukas ja mahtava koira että. Mutta se on sitten joskus ku on se omakotitalo ja ehkä se mieski joka harrastaisi metsästystä ;) :D

Häätyy vielä sanoa että kaikki muut paitsi tietysti laika ovat trimmattavia rotuja. En taida enää koskaan (se on kyllä meleko vahva sana) omistaa muun turkkista koiraa sisällä ku trimmattavan. On se kiva kun karvaa ei ole joka paikassa ja on se kiva nyppiä ja trimmata koiraa :) Näkee ainaki oman käen jälen, olis se sitten kaunista tai hirveää :D :D :D

Saa nähä millon täsä ois mahkuja ottaa toinen koira ja mikä aika olisi paras.. Toisaalta haluaisin ottaa täsä kohta puolin (parin vuoden sisällä) toisen koiran. Winski olisi sillon 6-7-vuotias joten ehkä sillä olisi hermoja vielä pennun kanssa touhuta. Luulen että Winski olis onnessaan ku sais leikkiä jonku kanssa joka on suurinpiirtein saman kokoinen ja ymmärtää samaa kieltä eli ärinä leikkiessä on se juttu :) Mut toisaalta se on ollu kauan aikaa mun kanssa kaksin et kui mustis siittä tulee.. Ainaki lelujen päälle se olis mustis mutta kai se oppii jakamaanki. Varsinki jos on esillä ainaki sata lelua :D :D Ja se on melekosen varmaa että uroksen ottaisin. En jotenki ole yhtään narttujen omistaja. Ainakaan enää. Jos olisi leikkauttaisin sen aika varmasti meleko nopeasti. En halua enempää veriperseitä tähän talouteen :D Mutta kaksi urosta ja Winskin tuntien tietää varmasti rähinää ainakin jos toinen haluaa ottaa herruuden. Vielä on muistissa Sakun ja Pomon tappelut että silmäkulmat ja jalat oli auki.. Huh huh.. Toisaalta Winski tykkää leikkiä urosten kanssa jopa enempi ku narttujen jotka sillä vaan kiinnostaa siinä mielessä :D Hemmetti ku on hankalaa..

Monesti mietin et ottaisko kissan. Se olis kyllä kiva mutta kissan kanssa on vähän haastellisempaa reissata. Hommata kusilaatikot yms. Kemijärvelle ku ei kai ne ossaa tai kehtaa käyä pissalla/kakalla valjaissa. Sitten siinä ei oliskaan mitään jos ne pystyis kusettaan niinku koirat :D

Toisaalta olen tässä alkanu miettiin et josko hommais sammakon :D On ne niin södejä :) Mut nehän ne vasta oliski hankala kuljettaa.. Marsuki olis kiva mutta taas.. Olen paljon Kempassa ja kaikki pitäis joko ottaa mukaan siis häkit yms tai sitten ostaa kaikkia kaksin kappalein :D 

Koirat nyt on vaan siinä mielessä helpompia reissaajia :)

P.S. En edes tiijjä seuraako tätä blogia kukkaan mut sepostanpa ihan omaksi huvikseni tänne kaikkea :D

Oli pakko laittaa tää kuva tännekki

Muutama kuva elokuun lopulta ja eilisestä

Winskin luonnetesti 08.09.2012

Alku tiedustelun jälkeen Jari otti Winskin ja käväs pikku mutkan minun luota pois. Sitten se jopa vähän aikaa leikki Jarin kanssa. Eikä oikein mun kanssa sitten enää alkanut leikkiin.

Tämä minulla ihmetytti eniten. Winski on kotioloissa tosi kova ääninen. Murisee ja haukkuu mut tuola ei muuta tehnyt ku vähän murahteli.

Tässä en tiedä kumpi oli Winskille inhottavampi Jari vai kelkka.. Veikkaan ihmistä.

Uhka. Winski jopa alussa seisoi minun ja uhkan välissä (mitä se tekee kotioloissa aina) ja murisikin mutta sitten ei pokka enää pitänyt ja mun takana on turvallisempi :D Ja ku luvan sain kutsua koiraa niin eihän se uskaltanut enää toista kertaa lähetä ku eka kerralla remmi jäi sen jalan alle kiinni.. Aatteli et en pääse vaikka haluan.. Piti käyttää remmiä kädessä että Winski hoksas ettei se ole enää kiinni.. Sehän inhoaa yli kaiken jos remmi sekoittuu sen jalkoihin yms. Ei se lähde mihinkään vaikkei sitoisikaan sitä mihinkään kiinni jos remmi on maassa..

Tässä on mun mielestä aivan normi reaktio jos säikähtää jotain. Pikku ärähdys ja väistö. Tynnyrillä väisti ja katsoi että mikä sieltä tulee muttei sitten enää mitenkään noteerannut. Heti meni kattoon tynnyriä vaikka mie en edes kerennyt koskea koko tynnyriin. Hieno jätkä!

Seinässä Winski ajatteli et nyt se hemmetin akka jätti mut tänne yksin noiden armoille. Ja jopa vähän ärähti uhkaa kohti mutta sitten totesi että parempi olla vaan.

Ampumisesta Winski ei silleen reagoinut vaikka välillä pauke ärsyttää kuten esim. markkinoilla/messuilla. Muttei esim. metsässä.

Pimeästä huoneesta ei ole tietenkään mitään videomateriaalia. Mutta sen voin kertoa (minkä tiesinki jo) että sielä se meni lukkoon. Ei tullut vaikka kuinka kutsuin sitä.. Oli katellu vaan vieraita ihmisiä ja aatellu et apua.. Pahat ihmiset pimeässä huoneessa ja oli se pojat ihan säkkipimeä se takanurkka missä mie istuin.. :D

Lopun yhteenveto

En saanut lopun yhteenvetoa tänne ladattua oli vissiin niin suuri tiedosto mutta linkki mun kuvasivustolle jonne sain sen ladattua.

TOIMINTAKYKY -1 pieni

TERÄVYYS +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

PUOLUSTUSHALU +1 pieni

TAISTELUHALU -1 pieni

HERMORAKENNE +1 hieman rauhaton

TEMPERAMENTTI +2 kohtuullisen vilkas

KOVUUS +1 hieman pehmeä

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS -1 selvästi pidättyväinen

LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ laukausvarma

Tulos 75 pistettä

Vähennystulos 40

Loppupisteet 35

Tuomareina siis Jari Keinänen ja Maarit Salla sekä joku harjoitusarvostelija.

Alan treenaamaan ohjeiden mukaan jotta voin sit n. vuoden päästä viedä sen uusintatestiin. 

Ihmiset (kuten yhteenvedossa kuulette) on sille se pahin juttu. Sen takia se oli hieman lukossa eikä pystynyt rentona tekeen niinku olisi tehnyt jos ei pitäis ihmisiä niin pahoina.

Ja ehdottomasti vien sen Jarille sitten uudestaan! On se kyllä tosi pätevä ja osaa niin hyvin lukea koiraa. Häätyy vielä mainita että sillon lauantaina oli harjoitusarvostelija mukana arvioimassa koiria. Ja näki että oli vasta harjoittelija.. Meillä oli oikeastaan koko testin ajan kaksi miestä tuomarina.. Eli olisi ollut aivan sama ilmoittaa Winski sinne Kemin luonnetestiin edellisenä viikonloppuna että olisi päässyt sinne trimmauskurssille.
Kaikki videot © Suvi Kinos

Vuosi..

...on Sakun kuolemasta. Äkkiä on aika mennyt vaikka ikävä on välillä ollut vanhaa sielukasta, rohkeaa pappaa. Siellä se lepää muiden meän eläinystävien seurassa. Milla, Nekku, Sara... Ja toisessa paikassa on Misse ja Bella. Ja Musti ja Masi ovatkin sitten jossain mihin poromiehen luoti niiden matkan päättikään..

Saku oli kyllä niin paras oman perheen ja lauman koira että... Tuntui kun katsoi sen silmiin että se näki lävitse sieluun asti.. Ja kun Sakun silmiin katsoi tuntui että ne kertoivat tarinaa.. Ja niinhän ne kertoivatkin.. Kyllä lähes 13 vuoden ikäisenä se näki ja koki paljon. :) Pappa.

Luonnetesti

Viime viikolla tuli aikataulut Rovaniemen luonnetestiin.
Winski siis kokeessa 08.09.2012 klo: 09:40.
Tuomareina siis Maarit Salla ja Jari Keinänen.
Saap nähä mitä tuo koira keksii :D

Kuvasatoa Kälkäjästä 11.08.12

Pieni muistelma Sakulle

Rakkaalle vanhalle edesmenneelle itäsiperianlaikalleni, Sakulle.

Saku oli iso, peloton, vahva ja ihmisille kiltti koira. Oma lauma oli sille kaikki kaikessa. Kun se oli hyväksynyt jonkun laumaansa se puolusti sitä. Ja olisi vaikka antanut henkensä tarvittaessa. Saku oli periksi antamaton ja kova koira jolla oli sielua. Ainakin minun mielestä. Tuli tilanne mikä tahansa eteen Saku ei perääntynyt vaan meni rohkeasti kohti.

Metsällä Sakua kiinnosti kaikki mikä liikkui. Mutta erityisen hulluna se oli oraviin. Hirvistä se ei oikein perustanut mutta poroista senkin eestä. Kerran oli poro päättää päivänsä kun isä oli ollut sen kanssa lenkillä ja päästänyt irti vähän jaloittelemaan. Ikää Sakulla oli n. vuosi. Samassa oli porotokka mennyt nokan edestä ja Saku oli kaatanut yhden poron (kuulemma kuin leijona knuun) takajalasta kaataen ja heti oli kurkkuun hyökännyt kiinni. Onneksi isä oli kerennyt hätiin eikä mitään pahempaa kerennyt tapahtua. Poro oli vikkelään juossut mettään. Sen jälkeen ei sitten päästetty Sakua irti kuin yhdessä pienessä saaressa mistä näki ettei siellä ollut poroja.

Kerran veljeni lähti Sakun ja isäni karhukoiran kanssa lenkille. Taluttimena oli molemmilla flexit. Siellä metsätiellä sitten Pomo huomasi jotain pusikossa ja veljeni ihmetteli et mikä ihme siellä on. No siellähän oli jäniksenpoikia kaksi kappaletta. Saku vain meni ja tappo toisen jäniksenpojan. Saku ei kysellyt. Se tappoi sen välittömästi. Pomo taas oli haistellut ja ihmetellyt.

Saku eli pitkän ja hyvän elämän meidän kanssa. Rakasti ja oli rakastettavana. Viime syksynä (vuonna 2010) me asennettiin koppiin patteri. Joka oli siis ensimmäinen vuosi kun Sakulla oli patteri lämmittämässä kopissa. Kyllä se siellä nukkui mutta välillä tärisi ulkona.
Tänä keväänä alkanut yskä mietitytti meitä ja Sakua käytettiin eläinlääkärillä. Sydämen ja keuhkot lääkäri kuunteli ja totesi ettei mitään sivuääniä yms. kuulunut. Ja määräsi Sakulle antibioottikuurin lievään yskään.

No se ehkä vähän helpottuikin. Mutta Saku ei ollut mikään helppo nakki lääkettä annettaessa. Se sai syljettyä tabletin ulos, työnsi sen sitten kuinka syvälle kurkkuun ja odotti vaikka kuinka pitkään. Se sai joka kerta sen ainakin yhden kerran ulos. No yskä näkyi aina silloin kun Saku oikein hengästyi lenkillä tai kun se joi. Ajattelin et pakko sillä on olla sydämessä jotain vikaa.. Tai keuhkoissa. Ja en halunnut että se enää palelee talvella pakkasessa joten päätin että nyt on Sakun aika mennä ajattamaan poroja ja oravia koirien taivaaseen. Päätös oli raskas mutta tiesin että koiralle parempi. Joten 05.09.2011 Saku pääsi ikiuneen. Eläinlääkäri sanoi että ei sillä sydämessä mitään vikaa ollut. Se sykki vahvana ja tasaisesti viimeiseen lyöntiin asti. Ja sanoi että näki että koira oli ollut hyvässä fyysisessä kunnossa koko elämän ja että oli vieläkin sitä.
Muistan kuinka potkin palloa vielä viimeisenä aamuna ja se nappasi sen vauhdista kiinni ongelmitta. Ja lenkeillä se napsi tämän tästä hiiriä kiinni ojasta täydestä ravista vaikkei itse edes tajunnut tai kuullut että hiiri siellä vilisti. Reaktiotkin oli siis kohillaan vielä vanhana papparaisenakin.
Mutta nyt ainakin tiedän että Sakulla on tosi hyvä olla.
Saku eli 12-vuotta, 9 kuukautta ja 10 päivää.

SAKU 26.11.1998-05.09.2011

Ikuisesti sinua kaivaten ja muistaen, Anniina.

"Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Unohtunu kokonaan että...

...käytiin Winskin kans 12.07.2012 Keminmaassa Kallinkankaalla Arctic Agility teamin järjestämässä Match Showssa. Ei olla harjoiteltu hemmetin pitkään aikaan yhtään mitään eikä mätsäreissä käyty vissiin vuoteen. Oli jännä juttu kun harjoittelin siinä kehien ulkopuolella liikkumista ja seisomista niin ei se oikein esiintyny mitenkään erikoisesti, normaalisti.
Mut sit ku mentiin kehään sen toisen koiran kanssa niin hitto silmänräpäyksessä Winski alko esittään. Se esitti maailmanomistajaa ja tallusteli niinkö olis tienny olevan kaikkein komein :D Oikeesti. Se oli jännä juttu. Koskaan aikaisemmin se ei ole niin hienosti esiintynyt, liikkunut :) No siinä jo pikkasen mulla alko jänskättään että mitähän se tuumaa ku tosiaan olla harjoiteltu piiiitkään aikaan.. Mie tietty kohteliaisuudesta sanoin että tää saattaa ujostella. Winski väisti ja jopa murisi. Tuomari oli todella mukava ja ihana. (Winski saattoi vähän kattoa sitä et mikähän tuo on ku sillä oli päällä musta pitkä tunika ja ääni oli aika matala.)
Mutta pienen rapsuttelu ja jutustelu hetken päästä Winski antoi tuomarin tutkia. Ja jopa nojasi päällä tuomarin käteen aivan rentona. Tuomari sanoi että ilmekkin on muuttunut aivan täysin erilaiseksi mitä alussa. No nostin pöydältä maahan ja taas se esiintyi ku joku Euroopanomistaja :D Aivan huvitti itseäänki. Ei tarvinnut edes juuri ohjailla ku se näytti tietävän tasan tarkkaan mitä tekee :D No siinä seisotettiin ja olin tietenki varma et tuolla käytöksellä saapi sinisen. Niinku saiki. Aivan oikeutetusti.

No siinä sitten kaverien kans ootettiin loppukehiä. Kaverin narttu sai punaisen ja uros sinisen ja siinä naurettiin et tottakai pojat saa sinisen ja tytöt punasen. Kysyin siinä kavereilta että miten Winski liikkui ja esiintyi maassa niin kuulemma hyvin. Ja oli tuomarikin hymyillyt kun näki Winskin liikkeessä :) Lopulta sinisten kehä koitti ja olin varma että me tiputaan ekana. Tai ainaki ensimmäisten joukossa. Winski tepasteli muiden mukana mutta itsenikin mielestä erottuen jotenki joukosta asenteen takia :D No siinä sit seisotettiin ja kun meitä oli aika paljon pienessä kehässä niin menin kyykkyyn (yleensä seisotan vapaasti). Mulla nauratti ku Winski on aina tottunut katsomaan mua silmiin ku seisotan sitä niin siinäkö sitten olin koiran tasolla kyykyssä niin jätkä napottaa mua silmiin eli siis pää oli melkein koko ajan kääntyneenä muhun päin. Pikkasen huvitti. :D Tuomari kävi sit jokaista vielä "tervehtimässä" siinä ku siesotettiin ja Wiukku ei yhtään väistänyt ja tuomarikin kehui mun kanssa Winskiä. Sit se tiputteli porukkaa ja me vaan siinä tökötettiin.. Lopulta meitä oli siinä muistaakseni 6 tai 7 ja tuomari alkoi sitten sijoittamaan koiria. Aattelin et korkeintaan me neljänsiä ollaan.. Ei yhtään enemmän.. No neljäs paikka meni ja sit kolmas ja olin varma et nyt ei ainkaan enää oo mahiksia niin sitten se kävelee meitä kohti ja sanoo: " Toinen. Onneksi olkoon!" Mie olin monttu auki :D Kiitin ja mentiin W:n kans kakkospaikalle. Pikku pokaali, ruusuke, luu, ruokapussi ja aivaimenperä saatiin :)
Häätyy vielä mainita kuinka hyvin se muuten sielä käyttäytyi kuten yleensä. Ei rähise. Istu ja katteli tyynen rauhallisena menoa. Ei ressannu eikä jännittäny.

Kuvia ei valitettavasti ole. Niitä kyllä järjestäjä otti mutta eivät ole julkaisseet vielä tuloksia ja kuvia.

Hyvää syntymäpäivää 5-vuotias Winski

Rakas, ihana, toope, pässi täyttää tänään 25.07.2012 5-vuotta! Tuumasi mulle et haluaa synttärilahjaksi 50€ lahjakortin Mustiin & Mirriin :D

Luonnetesti

Winski sai paikan luonnetestiin Rovaniemelle 08-09.09.2012. Tuomareina toimii Jari Keinänen ja Maarit Salla. Saapa nähä miten meille käy. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää :)

Luonnetestikalenteri

Terveysuutisia

Olen käyttänyt Winskiä kahesti parin kuukauden aikana elukkalääkärillä. Eka toukokuun alussa kun sillä rupes vaivaan esinahka (perhanan kiimaset nartut :D). Siis oli pieni tulehdus. Kotihoidolla ja muutaman päivän kipulääkityksellä selvittiin siitä. Nyt sit tänään käytin kun huomasin yhellä mettälenkillä nyt loman aikana että se ei laita toista takajalkaa välissä ollenkaan maahan.. No sielä oli patti anturan vieressä. Leikkasin sit karvat tosi hyvin pois varpaista ja nyt se on ollukki parempi. Mutta kun Pomoa piti taasen käyttää eläinlääkärillä kun sillä nuo korvat vaivaa useasti niin samalla reissulla otin Wiukunki mukaan. Lääkäri totesi että parantumassa se on että jatka puhdistamista betadinella ja piä karvat lyhyenä. Sekä välttää lenkittää soralla ja asfaltilla. Tänään siitä tuli kuitenki ekaa kertaa verta.. No ei siitä paljoa tullu.. Muutama pisara mut puhdistin heti betadinella ja nyt se näyttää taas hyvältä. Toivottavasti ei nyt vähään aikaan tarvi käyttää elukkalääkärissä. Inhottavaa jos joku vaivaa. Mies lääkäri oli tänään ja hyvin Winski antoi koskea. Tosin mie pietin kaulasta kiinni ja ojensin jalan lääkärille :D Lopuksi kun Pomokin oli käytetty ja lähtenyt pois niin jäin Winskin kans maksamaan ja poikahan löi maate sinne toimenpidehuoneen lattialle :D Ettei se ressaa kuiten tyhjää.. Eikä muutenkaan jännitä vaikkei niin välitäkkään vieraan kosketuksesta. Mutta antaa tutkia :)
Pomohan sai taas korvatipat ja ruoka lähti taas vaihtoon (aikaisempi ruoka oli Brit Care riista-pottu). Nyt Virbacin ruokaa tilattiin lääkärin suosituksesta. Ensi viikon keskiviikkona porukat hakeen säkin + sellaisen kuurin, en nyt muista mikä, turkin hyvinvointiin. Toivottavasti nyt Pomollekkin löytyy oikea ruoka. Hirven luitakin kun se syö niin niihinkin se reagoi allergisesti.. Täytyy jättää kaikki ylimääräinen pois.

Winski muodonmuutosleikissä

Hieman muuttui jätkän pärstä :D

Poseerausta rannalla.

Lomakuvailua

Muurola RN 19.05.2012

 Kaikki kuvat © Lauri Rytilahti

Raimo M. Viljamaa "Keskiharmaa, sopivan vaihteleva. Tehokas liike. Hyvä pää, sopiva maski. Hyvät korvat. Rungoltaan voimakas, mittasuhteiltaan oikea. Hyvät raajat. Hyvä turkki ja häntä." JUN ERI3

Harmaita oli 14 ja junnuluokassa 4 urosta. Tuomari tykkäs mut ei tarpeeksi :D Mut todella hieno arvostelu ja Rasmus käyttäytyi tosi hienosti. :) Ehkä seuraava näyttely on ens vuoden puolella..

Kuulumisia

Käytiin 24.04 koirapäivänä Kemissä koiratapahtumassa missä oli mätsäri, agility-, toko- ja flyballnäytös. Oltiin ihan vain turisteilemassa kolmisen tuntia. Winski käyttäytyi aluksi ihan okei. Sitten kun porukkaa oli ihan hitosti se rupesi vähän jännittään ja täriseen siinä kun katsottiin näytöksiä ja sivussa mätsäriä. Me sit lähettiin hakeen lelu autosta ihan siinä mielessä et ottais siinä vähän tokoa. Jännä juttu mutta heti kun lähdettiin liikkeelle sillä nousi häntä pystyyn ja jännityksestä ei näkynyt jälkeäkään.. Sitä ennen me vaihettiin kaks kertaa paikkaa ja joka kerralla sama juttu.. Jännitys lähti välittömästi kun lähettiin liikkeelle. Ja kun taas en yhtään keskittynyt koiraan ja oltiin paikallaan niin tärinä alkoi ja häntä meni alas... Merkillistä. No siis haettiin se lelu ja porukkaa oli jo lähteny paikalta kun tulimma takasin autolta joka oli pikku matkan päässä.. Sit aloin ottaan sille tokoa siinä keskellä sitä parkkista missä oli juuri ollut ne näytökset niin jätkä meni tosi hienosti ja ei ollu mittään hajuakaan enään jännityksestä. Siinä mentiin este monta kertaa yms. Sit se rupes isotteleen yhelle isolle (romanianpaimenkoira/jämptiristeytykselle) urokselle joka oli kiinnostunu meän (minun&Winskin ja Katjan&Kiran) touhusta. Met siirryimmä vähän sivummalle ku se halusi totuttaa sitä muihin koiriin ja kun Kira on narttu niin met siirryimmä kauemmas vaikka Winski ei oikein pitänyt kun sen NAISEN luo meni vieras uros :D Mut tosiaan ihmettelen edelleen sitä että sen kans pitää koko ajan tehä jotain tai ylipäätänsä keskittyä siihen niin kaikki on okei. En ymmärrä sen ajatuksenkulkua...

Tänään (28.04) sit leikittiin, niinku aina, rätillä ja Pomokin halusi leikkiin mukaan joten pojat sit siinä muutamaan otteeseen vetivät sitä rättiä (W tietty kauhean rähinän kera niinku aina vetoleikissä) ja Winskillä oli koko ajan se rätti suussa eikä se kertaakaan irroittanut tai edes parantanut otetta.. No Pomolla alko kyllästyttään ja se irroitti.. Mie sit Winskile: "Et irti.." Mitään ei tapahu... Uudestaan käsky irti. Vieläkään ei mitään.. Menin sit kauemmas Pomosta (ku Winski on melekosen perään noihin leluihin yms.) et jos se sit löysää ku Pomo ei ole lähellä.. Vieläkään ei Wiukku löysänny vaikka kuinka sanoin irti.. Sit mie hiffasin et hitto vie sillähän on leuat lukkiutuneet.. Mitä nyt??!! No siinä yritin työntää sormia suuhun mut ei vain saanu edes pikkurilliä.. Niin oli tiiviisti purrut paksuun riepuun kiinni.. Vähän jo siinä vaiheessa iski pikku paniikki et helvetti nyt se ei saa leukojansa mitenkään auki... Sit älysin rauhoittaa Winskiä, niinku aina teen jos se käy kierroksilla esim. ku palkkaan sitä.. Eli silitin pitkin rauhallisin vedoin ja sanoin rauhallisella matalalla äänellä et: "Rauhotu. Rauhotu." No se yritti vähän puistaa päätä mut ei se oikein irronnut.. Lähin sit käveleen ja sanoin et: " Missä pallo?" Sit se puisteli uudestaan ja tassuilla vähän avitti ja se lähti irti.. Huh huh.. Luin sit jälkeenpäin et se voi kestää vähän aikaa tai sit vaikka 5 minuuttiaki. Ja voi yrittää esim nostaa suoraan ylös niskasta tai kääntää takajaloista ympäri tai jotain sinnepäin tai sit voi näpsäyttää kuonoon/päähän. Nämä vinkit siis yheltä palstalat bongasin... Mut en tiijjä... Pikkusen oli angstia W:llä ku leuat meni jumiin.. Se mikä on Winskin on kans Winskin! Siis sen itsensä mielestä.. Eikä kyllä hevillä luovuta.
Aamulla kun tultiin lenkiltä niin heittelin Wiukulle palloa ja yritin kuvata sitä siinä.. Aivan ku salama kirkkaalta taivaalta kuulu jokin suhahdus ja näin vilaukselta tumman pienehkön linnun joka teki syöksyn meän linnunruokintapaikalle yrittäen napata lintua. Vaikka en tiijjä jäikö se ees yritykseksi kun vilahdus vain kävi mut siis varpuspöllö siinä kävi pyörähtämässä kirjaimellisesti :) Hienoa oli nähdä mut vähän ärsytti ku kameraki oli päällä jopa ja hollilla mut en mie siinä hotakassa tajunnu tehä mittään muuta ku monttu auki kattoa :D

Hiiripöllö 01.04.2012 Kemijärvi

Aivan ihastuttava pöllö! Siis päivää kyllä piristi ja kummasti ku sain kuvattua tätä valokuvamallia :)

Kemijärvi RN 31.03.2012

 © Pia Harju

 © Pia Harju

 © Lauri Rytilahti

 © Lauri Rytilahti

© Lauri Rytilahti

Rajateeren Rasmus, veljeni koira, kävi viimeinen päivä maaliskuuta ensimmäisessä näyttelyssään. Ja hyvinhän meillä meni. Kaksi kertaa ennen näyttelyä ehdittiin vähän harjoitella. Ja koira kyllä käyttäytyi kuin unelma niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin :)

Tässä Sakari Potin arvostelu:

"Keskiharmaa, keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet. Komea pää, voimakas maski. Tummat korvat. Raajaluusto saisi olla vahvempaa, muuten erinomainen runko ja raajarakenne. Hyvä turkki ja häntä. Tehokas liike. Miellyttävä luonne." Koko 52cm. JUN-ERI1, SA, PU2, VARASERT

Olihan se Wiukkukin mukana ihan vain turisteilemassa. Aluksi se vähän tärisi ku mentiin sisälle liikuntahalliin. Mut parissa minuutissa rentoutui. Otin sielä kaiken hälinän keskellä vähän tottistakin. Ja ihan hyvin meni. Jopa narunmittaisia (:D) kaukokäskyjä jokka se teki kyl yllättävän hyvin vaikka vierestä meni koko ajan koiria ja ihmisiä. Sivulle tuloa harjoittelin kans ja maahanmenoa. Reipas jätkä. :)