Siistin Winskin röllipäätä vähän. Rungossa osa karvasta oli irti mut osa ei joten se saa kunnolla räjähtää ja otan sit kaiken pois kesäksi. :)
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Wiukku 23.02.2013
Siistin Winskin röllipäätä vähän. Rungossa osa karvasta oli irti mut osa ei joten se saa kunnolla räjähtää ja otan sit kaiken pois kesäksi. :)
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Kuulumisia
Tauko on ollut pitkä millon olen viimeksi kirjoitellut tänne. Vissiin joku kaamosväsymys tai joku mikä lie vaivannu. Ei vain ole jaksanu. Töissä ollu kiirettä sillon joulunkuussa ja energiat on vain ollu ihan nollassa. Ole jaksanu kuvatakkaan yhtään mittään.. No ainoastaan Ainoa ja Siiriä, kummityttöjäni kuvasin jouluna :)
Mutta nyt kun vuosi vaihtui ja valoa kohti mennään ja lujaa niin virtaa on ollut paaaaaljon enemmän. Ihanaa kun töissä ei välttämättä tarvitse käyttää sisällä valoa ku näkee postit luonnonvalon voimin :)
Monnista ekana että se raukka on tapellut naapurin tai kenen lienee kissan kanssa muutaman kerran, ihan että karvat ja veri on lentäny. Eka kerralla Monnilla oli naarmuja ja jalka kipeä sekä poski turvoksissa. Jokka paranivat ihan Monnin omalla hoidolla.
Seuraavalla kerralla Monnilla oli taas poski turvoksissa ja ei oikein liikkumaan pystynyt. Oli vissiin lihakset jumissa ja kipeät. Mutta ilman elukkalääkäriä selvittiin taas. Hyvä kun on parantunut koska en tiijjä miten vanhemmat saisivat annettua sille lääkkeitä jos se tarvis. Matolääkkeen antoki on kyllä melkoista... No ei lasten katottavaa. Eikä kuunneltavaa. Mutta joka kerta olen sille lääkkeen saanu annettua. Pyyhe on kyllä hyvä ja tosiaan joku toinen joka pitelee. Olen mie yksinki saanu sille lääkkeet mutta kädet on kyllä ollu sen jälkeen verillä :D Kummallakin kerralla ne tappelivat sekä pihalla että talon alla. Toisella kerralla isällä oli vissiin menny hermot pikku päissään ku oli löysänny Pomon irti ja se oli kuule salaman syöksyny talon alle ja kohta oli juossu naapurin kissa häntä suorana kotiin päin. Onneksi Pomo ei tehnyt sille mitään mutta suoraan sanottuna vituttaa ihan saatanasti ku ihmiset eivät leikkaa kissojansa. Monni on leikattu heti nuorena. Eikai se tappelis noin verisesti jos se olis narttu...? Eli oletan nyt että se on kolli. Ja ku se tulee meän pihhaan tappeleen Monnin kanssa. Raivostuttavaa!!!
Monni on ollut sitten ihan sisäkissana, koska aluksi se ei uskaltanut edes lähteä ulos. Nykyään se käy siellä valvovan silmän alla. Siis tulee aika nopeaa itse sisälle. Sillä on malja ja halpaa kissanhiekkaa nyt vessassa. Eilen tilasin sille uuden hiekkalaatikon, hyvää hiekkaa, lapion yms. Sekä pienen leluhiiren :D Pittää antaa se Monnille ku seuraavan kerran käyn :) Monni on jo vanha papparainen ja ei kyllä tarvis joutua tappeluihin enää. 15-vuotias Monni Manuel Mallikas :)
Sitten Winskistä. Winskillä oli viime viikolla ripulia. Yhtäkkiä illalla alkoi ja mie aattelin et se on syöny jotain sopimatonta. Vähensin vain ruokaa mutta ei auttanu. Pari päivää ku syötin riisiä ja raejuustoa niin sit vasta alko rauhoittuun vatsa. Keskiviikosta sunnuntaihin kesti se ripuli. Siksi en kiirehtinyt lääkäriin sitä viemään ku koira oli aivan oma pirteä itsensä eikä ainakaan näyttänyt olevan kipeä. Ei mahaa arkonut. Ruoka kelpasi koko ajan ja vesi maistui. Sunnuntaina Wiukun kakka oli melko normaalia jo ja maanantaina ihan normaalia. Olisin tiistaina vienyt sen lääkäriin et onko sillä joku tulehdus tai jotain. Winskillä ei ole koskaan ollut ripulia. Siis joskus on ollut vähän löysä kakka yhen kerran mut ei koskaan noin ja koiralla on jo ikää kohta kuusi vuotta. Mutta kerta se on ensimmäinenki. En ossaa sanoa mistä sille se ripuli tuli koska sillä on teräsmaha. Se voi syödä mitä tahansa.. Mut ainoa mikä tuli mieleen oli ku sillon illalla lenkillä se söi ja leikki lumipalloilla (niinku kyllä aina ennenki) mutta jos jossain pallossa oli jotain kökköä mikä aiheutti sen.. En tiijjä..
Ja mitäs vielä. Suunnitelmissa olisi ilmoittaa Rasmus Tervolan ryhmikseen joka on 20.04.2013 :)
Mutta nyt kun vuosi vaihtui ja valoa kohti mennään ja lujaa niin virtaa on ollut paaaaaljon enemmän. Ihanaa kun töissä ei välttämättä tarvitse käyttää sisällä valoa ku näkee postit luonnonvalon voimin :)
Monnista ekana että se raukka on tapellut naapurin tai kenen lienee kissan kanssa muutaman kerran, ihan että karvat ja veri on lentäny. Eka kerralla Monnilla oli naarmuja ja jalka kipeä sekä poski turvoksissa. Jokka paranivat ihan Monnin omalla hoidolla.
Seuraavalla kerralla Monnilla oli taas poski turvoksissa ja ei oikein liikkumaan pystynyt. Oli vissiin lihakset jumissa ja kipeät. Mutta ilman elukkalääkäriä selvittiin taas. Hyvä kun on parantunut koska en tiijjä miten vanhemmat saisivat annettua sille lääkkeitä jos se tarvis. Matolääkkeen antoki on kyllä melkoista... No ei lasten katottavaa. Eikä kuunneltavaa. Mutta joka kerta olen sille lääkkeen saanu annettua. Pyyhe on kyllä hyvä ja tosiaan joku toinen joka pitelee. Olen mie yksinki saanu sille lääkkeet mutta kädet on kyllä ollu sen jälkeen verillä :D Kummallakin kerralla ne tappelivat sekä pihalla että talon alla. Toisella kerralla isällä oli vissiin menny hermot pikku päissään ku oli löysänny Pomon irti ja se oli kuule salaman syöksyny talon alle ja kohta oli juossu naapurin kissa häntä suorana kotiin päin. Onneksi Pomo ei tehnyt sille mitään mutta suoraan sanottuna vituttaa ihan saatanasti ku ihmiset eivät leikkaa kissojansa. Monni on leikattu heti nuorena. Eikai se tappelis noin verisesti jos se olis narttu...? Eli oletan nyt että se on kolli. Ja ku se tulee meän pihhaan tappeleen Monnin kanssa. Raivostuttavaa!!!
Monni on ollut sitten ihan sisäkissana, koska aluksi se ei uskaltanut edes lähteä ulos. Nykyään se käy siellä valvovan silmän alla. Siis tulee aika nopeaa itse sisälle. Sillä on malja ja halpaa kissanhiekkaa nyt vessassa. Eilen tilasin sille uuden hiekkalaatikon, hyvää hiekkaa, lapion yms. Sekä pienen leluhiiren :D Pittää antaa se Monnille ku seuraavan kerran käyn :) Monni on jo vanha papparainen ja ei kyllä tarvis joutua tappeluihin enää. 15-vuotias Monni Manuel Mallikas :)
Sitten Winskistä. Winskillä oli viime viikolla ripulia. Yhtäkkiä illalla alkoi ja mie aattelin et se on syöny jotain sopimatonta. Vähensin vain ruokaa mutta ei auttanu. Pari päivää ku syötin riisiä ja raejuustoa niin sit vasta alko rauhoittuun vatsa. Keskiviikosta sunnuntaihin kesti se ripuli. Siksi en kiirehtinyt lääkäriin sitä viemään ku koira oli aivan oma pirteä itsensä eikä ainakaan näyttänyt olevan kipeä. Ei mahaa arkonut. Ruoka kelpasi koko ajan ja vesi maistui. Sunnuntaina Wiukun kakka oli melko normaalia jo ja maanantaina ihan normaalia. Olisin tiistaina vienyt sen lääkäriin et onko sillä joku tulehdus tai jotain. Winskillä ei ole koskaan ollut ripulia. Siis joskus on ollut vähän löysä kakka yhen kerran mut ei koskaan noin ja koiralla on jo ikää kohta kuusi vuotta. Mutta kerta se on ensimmäinenki. En ossaa sanoa mistä sille se ripuli tuli koska sillä on teräsmaha. Se voi syödä mitä tahansa.. Mut ainoa mikä tuli mieleen oli ku sillon illalla lenkillä se söi ja leikki lumipalloilla (niinku kyllä aina ennenki) mutta jos jossain pallossa oli jotain kökköä mikä aiheutti sen.. En tiijjä..
Ja mitäs vielä. Suunnitelmissa olisi ilmoittaa Rasmus Tervolan ryhmikseen joka on 20.04.2013 :)
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
HAASTE
“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11
kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan.
Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi.
Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta
sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”
1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
Ihastuin Lissun (Winskin äipän) kuvaan kennel Lapland'sin sivuilla ja olin myyty!
En edes teinnyt rotua kovin hyvin. Ainoastaan nimeltä ja ulkonäöltä. Kaverilla oli snautserin ja lapinkoiran (jos nyt muistan oikein) risteytys joka muistutti tosi palijon p&s snautseria.
Tässä pari kuvaa Emmasta joka on jo poistunut keskuudestamme :( Mutta oli se ihana ja mahtis kaveri jonka olisin voinut ottaa mukaan kotiin joka kerta :) Semmoinen ilopilleri Emma oli!
Jos Heidi vain löytäisi sen kuvan Lissusta mihin muistaakseni moni muukin oli ihastunut niin se kyllä kannattaa laittaa esille. :) Itse pennuista Heidi valitsi Winskin ja Levin väliltä kumpi jäisi niille ja kumpi tulisi minulle ja Winskistä tuli sit mun.
2. Entä koirasi kasvattajan?
Laitoin viestiä kahdelle kasvattajalle kun olin eka selannut rotuyhdistyksen sivuja ja kasvattajia. Toinen oli Heidi kelle laitoin viestiä ja toinen oli kennel Super Play'sin kasvattaja Mervi Miettinen. Mervillä ei ollut kuin yksi narttu vapaana ja Heidillä oli kaikki varattuja alustavasti. No jonkun ajan päästä Heidi ilmoitti että urospentu olisi vapaana elämän tilanteen muutoksen takia joten ilosta kiljuen soitin äidilleni että mie saan kuin saankin käppänän. Ja se oli oikeastaan ratkaiseva asia että Heidi asuu lähellä ja voisi auttaa minut alkuun käppänän turkinhoidossa :)
3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Aamulla herätys soi klo 07:00. Toinen puhelin soi klo 07:05 :D Ja siinä yleensä torkun vielä siihen vartin yli seitsemään. Sit ylös, kuselle, koiralle ruoka naaman eteen, pukemaan, koira remmiin ja päästän sen takapihalle pissalle ja kakalle. Samalla itse nuokun oven takana :D Sit ku Winski on tehnyt tarpeet meen vessaan peseen kasvot yms. Sit petaan pedin. Laitan koiralle ruoat likoon ja otan tyhjän maitopurkin ja tungen sinne luun. Sit puen vaatteet ja annan Winskille "aktivointilelun" näiden sanojen saattelemana: "Mie lähen töihin. Mie tulen takasin. Winski oottaa. Ole hyvä!" :D
Sit ku pääsen töistä (nykyään siinä 16-17 välillä) niin sit äkkiä koira pissalle, sitte sille ruokaa naaman eteen. Sit syön yllensä itteni tyrmään ja katon Emmerdalet. Sit lähen käymään lenkillä ja sieltä ku tulen sisälle niin suihkuun ja sen jälkeen vielä leikin Wiukun kans millon mitäki tai otan tottista tai piilotan namuja yms.
Sit nukkuun siinä 23-24 välillä ja sama taas seuraavan päivänä :D Kyllä on jännä elämä... No hyvä ku kattoo The Walking Deadin sunnuntai-iltana niin yleensä nään su-ma yönä zombeista unta että tapan niitä. Se ei ole koskaan ollut painajaista vaan oikein viihdyttävää :D :D
4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
No kyllä mun sydämen on snautserit kokoon riippumaatta vieneet aivan täysin! On ne niin mahtavia. Käppänät on pieniä ja terhakoita. Siksi kyllä edelleen ykkösrotu. Hyvänä kakkosena tulee riiseni mut jos joskus otan riisenin niin silloin mie asuisin omakotitalossa. Joten snautseri olisi todennäköisin kakkosvaihtoehto.
Ja mitä kautta mie päädyin käppänään oli se Lissun kuva missä se oli tosi nätin ja komean ja hienon ja upean näköinen :)
Yksi rotu kans viehättää tällä hetkellä, nimittäin Irlanninterrieri. Rotuyhdistyksen sivuilta löytyy 19 kasvattajaa. Suomen Irlanninterrierit Ry
5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
No eipä se kyllä oikeastaan rajoita ollenkaan. Päin vastoin rikastuttaa.
6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
No semmoset harrastajat jotka ottavat oman lajinsa liian vakavasti ärsyttää. Tuntuu joskus että jotkut vaativat koirilta ihan älyttömiä suorituksia. Mutta onneksi on niitäkin jotka osaavat ottaa rennosti. Vaatia sopivasti koiralta ja nauttia yhdessä tekemisestä.
7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
No pikkusen pököjä kai kaikki koiraharrastajat on rotuun katsomatta. Mutta enpä ole oikeastaan koskaan edes ajatellut asiaa.. :D
8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Jos siitä jotain hyötyä roduille on terveyden kannalta, höystettynä maalaisjärjellä niin hyvä homma. Parempi seki ku sukurutsaus.Enpä kyllä ole oikeastaan edes pahemmin tätäkään asiaa ajatellut. :D
9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
No kovuutta tai oikeastaan itsevarmuutta voisi olla enemmän yleisesti. Eikös siittä ollut juttuakin kääpiösnautseri-lehdessä.. Vai olenkohan nähnyt unta :D Tottakai meissä omistajissa on se suurin vika. Mutta on sillä perimälläkin varmasti jotain tekemistä asian kanssa. En itse henk.kohtasesti tykkää sellaisista koirista (rodusta riippumatta) jokka tunkevat naaman lähelle ja nuolevat koko ajan. Hyij. Winski ei ikinä tule omasta tahosta minun syliin. Mie kyllä tykkään siittä. Minun mielestä Levi (Lapland's Arctic Angstrom) ja Lissu (Afunique Lejoninna) ovat luonteeltaan sellaisia koiria jotka kyllä minua miellyttää. Vieraita käydään haistelemassa ja moikkaamassa mutta sitten siirrytään muihin hommiin :) Suhteellisen "terve" rotuhan käppänä on mutta on hyvä kun varsinkin jalostukseen käytettävät koirat tutkittais kunnolla. Koko luusto sekä tietty silmät mitkä onki pakollinen tutkimus. Sekä sydän yms. tutkittais kunnolla.
10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Meillä on ollut koiria ja kissoja ennen kuin olen edes syntynyt. Ja olen siis tottunut koiriin laitokselta kotiin tultaessa :D Oma eka koirani oli Milla (shih-tzun&mäyriksen risteytys) joka kulki vierelläni 14-vuotta. Sain sen kun olin päiväkodissa. Voi sitä ilon päivää ku hain Millan naapurista. Se oli pentueen ainut ruskea-valkoinen, muut oli musta-valkoisia. Siksi valitsin Millan. Ikävä tuli sitä pikku karvanaamaa. Tai lattiamoppia niinku isäni työkaverit sitä sanoivat :D Misse-kissa on käynyt mun kanssa kylvyssä yms. :D
Tässä kuvassa on Masi ja Milla. Masi oli toinen koirani. Meän Mustin (itäsiperialaika) ja naapurin norjanharmaan&jämptin risteytys Reetan romanssin hedelmä :) Tässä kuvassa Masi on n. puoli vuotias. Poromiehen mulukku (anteeksi kielenkäyttöni) tappoi Masin ja Mustin.
Saku rakasta on niin kova ikävä. Se oli mun ilona 13-vuotta. Se oli oikeasti todella rohkea ja viisas ja sielukas koira. Meillä oli hauskoja seikkailuja esim. videoista löytyvä puskaseikkailu :D
11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Niin tulevaisuuden haave on musta (tai musta-hopea jos se hyväksytään viralliseksi väriksi) suursnautseri jonka kanssa voisi harrastaa suojelua, valjakkohiihtoa, hakua, jälkeä, pelastuskoiratoimintaa yms.
+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
Unelmayhdistelmästä en tiijjä mutta Lissun ja Ossin (Afunique Lejoninna x Juliuksen Puuha-Pete) pennut, ainakin Roi ja Dandy, mitkä olen nähnyt kerran isompanakin enkä vain pentuna ovat hienoja uroksia. Tosin joka pentueessa on ollut todella hienoja koiria.
Kaikkein hienoinhan on tietysti Winski! Hitto sillä on hieno ja vahva pää, vaikkakin hieman poskia on. Ja häntä on oikeasti todella ideaali. Käppänän hännänhän pitäisi olla joko sirppi tai sapeli. Winskillä on sirppi ja Lissulla sapeli. Ainakin mun mielestä :) Eturinta Winskillä on upea. Vahva ja hyvin kehittynyt jo nuorena. Kulmauksiakin löytyy ja ylälinjaa, ainakin kun ryhdikkäästi seisoo. Ja ne Winskin silmät. Ne on niin kauniit.
Liikkeethän eivät ole Winskin vahvin puoli. Paitsi viime mätsärissä se kyllä löi ällikällä minutki. Rinta rottingilla, pää pystyssä ja sillä asenteella että pois alta mie voitan tän koko p****n. Takajaloilla oikein työnsi kunnolla vauhtia ja etujalat vain liisivät. Pöydällä ei sitten mennytkään niin hyvin... Sehän se onki se ainut huono puoli tuossa koirassa että itsevarmuutta saisi olla enempi vieraiden ihmisten kanssa. Se on se ainut asia mitä seuraavassa koirassa kaipaan. Mun syyhän se suurilta osin on että Winski on niin pidättäytynyt, koska nuorempana se oli paljon avoimempi ja mie sit oletin että se avoimuus jatkuu ja en treenannut oikeastaan mitenkään. Nyt se sit kostautuu. Mutta onneksi virheistä oppii. Seuraavan koiran kanssa teen asiat aivan toisin. Pentuna ja nuorempana Winskillä oli enempi itsevarmuutta. Mutta sit taas nykyään ku vieras tulee niin Winski menee rohkeammin kuin nuorena katsomaan ja jopa antaa rapsuttaa! Tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Ku voisiki sanoa sille että nää tyypit ei tee sulle pahaa. Nää on ihan hyvii tyyppei.
Mutta kyllä Winskistä luonnetta löytyy. Monet epäilyttävät hiipparit se on karkottanu lenkeillä. Ja isojen koirien kanssa se on oma röyhkeä itsensä. Pennusta asti se on tottunut olemaan isojen koirien kanssa. Kun taas pienten koirien kanssa se on varoivaisempi ja ehkä vähän välinpitämätön joskus. Winskin luottamus pitää ansaita! Ollaan me testattu sellaisia metalliritiläportaitakin (joita useat PK-puolen koirakot testaavat) ja mulla loppu pää ennenku Winskin rohkeus petti. Se ois varmaan mennyt ylös asti. Ja ne ritilän raot oli meinaan tosi isot noille pikku tassuille.
Tosiaan seuraava koira voisi olla lähes kuin Winski. Ainoastaan isompi ripaus itsevarmuutta olisi se mitä kaipaan seuraavalta koiralta.
Tää on varmaan jo viides kerta kun kirjoitan tätä juttua ku joka v***n kerta tää blogi sössi sen ihme koodikieleksi että hermot meni!
Mie en haasta kettään koska ne joita olin ajatellut on jo haastettu. Joten enpä edes keksi mitään kysymyksiä.
1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
Ihastuin Lissun (Winskin äipän) kuvaan kennel Lapland'sin sivuilla ja olin myyty!
En edes teinnyt rotua kovin hyvin. Ainoastaan nimeltä ja ulkonäöltä. Kaverilla oli snautserin ja lapinkoiran (jos nyt muistan oikein) risteytys joka muistutti tosi palijon p&s snautseria.
Tässä pari kuvaa Emmasta joka on jo poistunut keskuudestamme :( Mutta oli se ihana ja mahtis kaveri jonka olisin voinut ottaa mukaan kotiin joka kerta :) Semmoinen ilopilleri Emma oli!
Jos Heidi vain löytäisi sen kuvan Lissusta mihin muistaakseni moni muukin oli ihastunut niin se kyllä kannattaa laittaa esille. :) Itse pennuista Heidi valitsi Winskin ja Levin väliltä kumpi jäisi niille ja kumpi tulisi minulle ja Winskistä tuli sit mun.
Mie löysin sen kuvan netin syövereistä!!!
 | |
| © Kennel Lapland's |
2. Entä koirasi kasvattajan?
Laitoin viestiä kahdelle kasvattajalle kun olin eka selannut rotuyhdistyksen sivuja ja kasvattajia. Toinen oli Heidi kelle laitoin viestiä ja toinen oli kennel Super Play'sin kasvattaja Mervi Miettinen. Mervillä ei ollut kuin yksi narttu vapaana ja Heidillä oli kaikki varattuja alustavasti. No jonkun ajan päästä Heidi ilmoitti että urospentu olisi vapaana elämän tilanteen muutoksen takia joten ilosta kiljuen soitin äidilleni että mie saan kuin saankin käppänän. Ja se oli oikeastaan ratkaiseva asia että Heidi asuu lähellä ja voisi auttaa minut alkuun käppänän turkinhoidossa :)
3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Aamulla herätys soi klo 07:00. Toinen puhelin soi klo 07:05 :D Ja siinä yleensä torkun vielä siihen vartin yli seitsemään. Sit ylös, kuselle, koiralle ruoka naaman eteen, pukemaan, koira remmiin ja päästän sen takapihalle pissalle ja kakalle. Samalla itse nuokun oven takana :D Sit ku Winski on tehnyt tarpeet meen vessaan peseen kasvot yms. Sit petaan pedin. Laitan koiralle ruoat likoon ja otan tyhjän maitopurkin ja tungen sinne luun. Sit puen vaatteet ja annan Winskille "aktivointilelun" näiden sanojen saattelemana: "Mie lähen töihin. Mie tulen takasin. Winski oottaa. Ole hyvä!" :D
Sit ku pääsen töistä (nykyään siinä 16-17 välillä) niin sit äkkiä koira pissalle, sitte sille ruokaa naaman eteen. Sit syön yllensä itteni tyrmään ja katon Emmerdalet. Sit lähen käymään lenkillä ja sieltä ku tulen sisälle niin suihkuun ja sen jälkeen vielä leikin Wiukun kans millon mitäki tai otan tottista tai piilotan namuja yms.
Sit nukkuun siinä 23-24 välillä ja sama taas seuraavan päivänä :D Kyllä on jännä elämä... No hyvä ku kattoo The Walking Deadin sunnuntai-iltana niin yleensä nään su-ma yönä zombeista unta että tapan niitä. Se ei ole koskaan ollut painajaista vaan oikein viihdyttävää :D :D
4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
No kyllä mun sydämen on snautserit kokoon riippumaatta vieneet aivan täysin! On ne niin mahtavia. Käppänät on pieniä ja terhakoita. Siksi kyllä edelleen ykkösrotu. Hyvänä kakkosena tulee riiseni mut jos joskus otan riisenin niin silloin mie asuisin omakotitalossa. Joten snautseri olisi todennäköisin kakkosvaihtoehto.
Ja mitä kautta mie päädyin käppänään oli se Lissun kuva missä se oli tosi nätin ja komean ja hienon ja upean näköinen :)
Yksi rotu kans viehättää tällä hetkellä, nimittäin Irlanninterrieri. Rotuyhdistyksen sivuilta löytyy 19 kasvattajaa. Suomen Irlanninterrierit Ry
5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
No eipä se kyllä oikeastaan rajoita ollenkaan. Päin vastoin rikastuttaa.
6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
No semmoset harrastajat jotka ottavat oman lajinsa liian vakavasti ärsyttää. Tuntuu joskus että jotkut vaativat koirilta ihan älyttömiä suorituksia. Mutta onneksi on niitäkin jotka osaavat ottaa rennosti. Vaatia sopivasti koiralta ja nauttia yhdessä tekemisestä.
7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
No pikkusen pököjä kai kaikki koiraharrastajat on rotuun katsomatta. Mutta enpä ole oikeastaan koskaan edes ajatellut asiaa.. :D
8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Jos siitä jotain hyötyä roduille on terveyden kannalta, höystettynä maalaisjärjellä niin hyvä homma. Parempi seki ku sukurutsaus.Enpä kyllä ole oikeastaan edes pahemmin tätäkään asiaa ajatellut. :D
9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
No kovuutta tai oikeastaan itsevarmuutta voisi olla enemmän yleisesti. Eikös siittä ollut juttuakin kääpiösnautseri-lehdessä.. Vai olenkohan nähnyt unta :D Tottakai meissä omistajissa on se suurin vika. Mutta on sillä perimälläkin varmasti jotain tekemistä asian kanssa. En itse henk.kohtasesti tykkää sellaisista koirista (rodusta riippumatta) jokka tunkevat naaman lähelle ja nuolevat koko ajan. Hyij. Winski ei ikinä tule omasta tahosta minun syliin. Mie kyllä tykkään siittä. Minun mielestä Levi (Lapland's Arctic Angstrom) ja Lissu (Afunique Lejoninna) ovat luonteeltaan sellaisia koiria jotka kyllä minua miellyttää. Vieraita käydään haistelemassa ja moikkaamassa mutta sitten siirrytään muihin hommiin :) Suhteellisen "terve" rotuhan käppänä on mutta on hyvä kun varsinkin jalostukseen käytettävät koirat tutkittais kunnolla. Koko luusto sekä tietty silmät mitkä onki pakollinen tutkimus. Sekä sydän yms. tutkittais kunnolla.
10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Meillä on ollut koiria ja kissoja ennen kuin olen edes syntynyt. Ja olen siis tottunut koiriin laitokselta kotiin tultaessa :D Oma eka koirani oli Milla (shih-tzun&mäyriksen risteytys) joka kulki vierelläni 14-vuotta. Sain sen kun olin päiväkodissa. Voi sitä ilon päivää ku hain Millan naapurista. Se oli pentueen ainut ruskea-valkoinen, muut oli musta-valkoisia. Siksi valitsin Millan. Ikävä tuli sitä pikku karvanaamaa. Tai lattiamoppia niinku isäni työkaverit sitä sanoivat :D Misse-kissa on käynyt mun kanssa kylvyssä yms. :D
Milla oli kaikkien muiden ystävä mutta pikkulapsista se ei tykännyt. Sitä oli tainnut joku lapsi repiä turkista tjs. Ja löyty siitä luonnettaki. Talon Kuningatar se oli. Ja jos se luun sai tai löysi ja jos halusi sen irrottavan niin niskavilloista piti repiä ja sanoa irti monen monta kertaa.. yleensä vain ärinä yltyi. Joskus totteli, useasti ei :D
 |
| © Reijo Kivinen |
Tässä kuvassa on Masi ja Milla. Masi oli toinen koirani. Meän Mustin (itäsiperialaika) ja naapurin norjanharmaan&jämptin risteytys Reetan romanssin hedelmä :) Tässä kuvassa Masi on n. puoli vuotias. Poromiehen mulukku (anteeksi kielenkäyttöni) tappoi Masin ja Mustin.
11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Niin tulevaisuuden haave on musta (tai musta-hopea jos se hyväksytään viralliseksi väriksi) suursnautseri jonka kanssa voisi harrastaa suojelua, valjakkohiihtoa, hakua, jälkeä, pelastuskoiratoimintaa yms.
+ Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
No se todennäköisin seuraava koira olisi myös käppänä ja kasvattajista pennun haluaisin ostaa joko Heidiltä (kennel Lapland's) tai Annelta (kennel Juliuksen). On niitä toki muitakin mutta tuossa eka ja toka vaihtoehto :)
Olen monesti iloinnut kun olen saanut Heidiltä koiran! Jos totta puhutaan niin mie aivan summissa valitsin silloin ku käppänää aloin hankkia niin kennel Lapland'sin ja kennel Super Play'sin pentueet. Mutta hyvä tuuri kävi :) Heidi on todella tunnollinen ja kyllä tutustuu pennun ostajiin hyvin ennen kuin luovuttaa pennun. Ja muistan ku Heidi on joskus sanonut että kasvattaa sellaisia pentuja mistä olisi valmis jättämään vaikka kaikki itselle, tällä tarkoitan siis sitä että pennut mitä Heidi suunnittelee ja kasvattaa on todella harkittuja sekä haluttuja siis itselleen myös :) Hankala selittää :DUnelmayhdistelmästä en tiijjä mutta Lissun ja Ossin (Afunique Lejoninna x Juliuksen Puuha-Pete) pennut, ainakin Roi ja Dandy, mitkä olen nähnyt kerran isompanakin enkä vain pentuna ovat hienoja uroksia. Tosin joka pentueessa on ollut todella hienoja koiria.
Kaikkein hienoinhan on tietysti Winski! Hitto sillä on hieno ja vahva pää, vaikkakin hieman poskia on. Ja häntä on oikeasti todella ideaali. Käppänän hännänhän pitäisi olla joko sirppi tai sapeli. Winskillä on sirppi ja Lissulla sapeli. Ainakin mun mielestä :) Eturinta Winskillä on upea. Vahva ja hyvin kehittynyt jo nuorena. Kulmauksiakin löytyy ja ylälinjaa, ainakin kun ryhdikkäästi seisoo. Ja ne Winskin silmät. Ne on niin kauniit.
Liikkeethän eivät ole Winskin vahvin puoli. Paitsi viime mätsärissä se kyllä löi ällikällä minutki. Rinta rottingilla, pää pystyssä ja sillä asenteella että pois alta mie voitan tän koko p****n. Takajaloilla oikein työnsi kunnolla vauhtia ja etujalat vain liisivät. Pöydällä ei sitten mennytkään niin hyvin... Sehän se onki se ainut huono puoli tuossa koirassa että itsevarmuutta saisi olla enempi vieraiden ihmisten kanssa. Se on se ainut asia mitä seuraavassa koirassa kaipaan. Mun syyhän se suurilta osin on että Winski on niin pidättäytynyt, koska nuorempana se oli paljon avoimempi ja mie sit oletin että se avoimuus jatkuu ja en treenannut oikeastaan mitenkään. Nyt se sit kostautuu. Mutta onneksi virheistä oppii. Seuraavan koiran kanssa teen asiat aivan toisin. Pentuna ja nuorempana Winskillä oli enempi itsevarmuutta. Mutta sit taas nykyään ku vieras tulee niin Winski menee rohkeammin kuin nuorena katsomaan ja jopa antaa rapsuttaa! Tiedä mitä sen päässä liikkuu.. Ku voisiki sanoa sille että nää tyypit ei tee sulle pahaa. Nää on ihan hyvii tyyppei.
Mutta kyllä Winskistä luonnetta löytyy. Monet epäilyttävät hiipparit se on karkottanu lenkeillä. Ja isojen koirien kanssa se on oma röyhkeä itsensä. Pennusta asti se on tottunut olemaan isojen koirien kanssa. Kun taas pienten koirien kanssa se on varoivaisempi ja ehkä vähän välinpitämätön joskus. Winskin luottamus pitää ansaita! Ollaan me testattu sellaisia metalliritiläportaitakin (joita useat PK-puolen koirakot testaavat) ja mulla loppu pää ennenku Winskin rohkeus petti. Se ois varmaan mennyt ylös asti. Ja ne ritilän raot oli meinaan tosi isot noille pikku tassuille.
Tosiaan seuraava koira voisi olla lähes kuin Winski. Ainoastaan isompi ripaus itsevarmuutta olisi se mitä kaipaan seuraavalta koiralta.
Tää on varmaan jo viides kerta kun kirjoitan tätä juttua ku joka v***n kerta tää blogi sössi sen ihme koodikieleksi että hermot meni!
tiistai 18. syyskuuta 2012
Unelma koiria vai miten se oli...
Tenho tuli taloon! blogin innoittamana laitan rotuja joita olen haaveillut ja harkinnut voivani ottaa joskus tässä kun koen ajan olevan oikea. Olen ollut viimeisen parin vuoden aikana tosi kiinnostunut PK-lajeista ja se vaikuttaa pikkusen rotuhaaveisiin.
Kääpiösnautseri
Edelleen on ihan ykkösvaihtoehto ensinnäkin koon ja luonteen puolesta. Vaikka PK-oikeuksia rodulla ei ole (eikä varmaan tulekkaan) niin silti luulen että toinen koira mikä mulle tulee joko Winskin aikana tai sen jälkeen niin on käppänä. Käppänää pienempää tulen tuskin koskaan omistamaan. Mennee jo sit mun mielestä liian "rotaksi" :D On se hyvä ku koiraa voi kunnolla taputtaa ja jos vahingossa astuu tassun päälle niin ei ole elukkalääkäri reissu heti kyseessä.
Edelleen on ihan ykkösvaihtoehto ensinnäkin koon ja luonteen puolesta. Vaikka PK-oikeuksia rodulla ei ole (eikä varmaan tulekkaan) niin silti luulen että toinen koira mikä mulle tulee joko Winskin aikana tai sen jälkeen niin on käppänä. Käppänää pienempää tulen tuskin koskaan omistamaan. Mennee jo sit mun mielestä liian "rotaksi" :D On se hyvä ku koiraa voi kunnolla taputtaa ja jos vahingossa astuu tassun päälle niin ei ole elukkalääkäri reissu heti kyseessä.
Tämä on toinen vaihtoehto seuraavalle koiralle. PK-oikeudet omaava rotu. Jonka koko (45-50cm) miellyttää minua. Ei ole liian iso muttei ihan pienikään. Ja mustana sit, mut kyllä jotkut p&s ovat komeita :)
Tosin yhden naisen kanssa kun juttelin joka omistaa tällaisen sanoi heti kun kysyin että kumpi olisi PK-lajeihin parempi; keskari vai riiseni? Välittömästi vastasi että riiseni. Ehottomasti. On palveluhalukkaampi. Mikä varmasti pitää tosiaanki paikkansa. Tosin onhan niitä eroja luonteissa rodun sisällä. No olisi ainakin haastetta :D
Tää on sit ollu pitkäaikainen haave. Mutta sitä haavetta pittää siirtää niin kauaksi aikaa kunnes on omakotitalo koska mun mielestä iso (60-70cm) koira 50 neliöisessä kämpässä on liian iso.. Musta riiseni on se eka vaihtoehto, PAITSI jos mu-ho riisenit joskus hyväksytään niin ei epäilystäkään kumman värinen mulle tulee :D Mutta tosiaan PK-oikeudet omaava rotu on ja jos minusta ja koirasta olisi niin suojelua olisin kiinnostunut harrastamaan muun muassa :) Myös valjakkohiihto kiinnostaa.
Airedalenterrieri
PK-oikeuden omaava rotu. Tosi vähän tiedän rodusta mutta ulkonäkö miellyttää ja koko (siis jos olisi iso kämppä). Rodun sivuilla sanotaan että airis on terriereiden kuningas jolla on karkea kuori mutta jalo sydän ja todellakin haluaisin tutustua näihin koiriin enemmän :) Muun muassa valjakkohiihto ko. rodun kanssa kiinnostaa.
PK-oikeuden omaava rotu. Tosi vähän tiedän rodusta mutta ulkonäkö miellyttää ja koko (siis jos olisi iso kämppä). Rodun sivuilla sanotaan että airis on terriereiden kuningas jolla on karkea kuori mutta jalo sydän ja todellakin haluaisin tutustua näihin koiriin enemmän :) Muun muassa valjakkohiihto ko. rodun kanssa kiinnostaa.
Eli punainen paholainen :) Tää on ollut oikeastaan nyt semmonen kolmosvaihtoehto koirista. Rotua en ole edes tainnu livenä nähä mutta tahtoo nähä :) Irskin säkä on 46 cm mikä on just soppelin kokoinen. Ei liian iso pieneen kämppään. (:D)
Tää rotu on mun mielestä vähän niinkuin pienennetty versio Airedalenterrieristä. Terhakka pieni (max 37 cm säkä) terrieri. Rotua en ole livenä nähnyt ja rotujärjestön sivuilta löytyi tasan neljä kasvattajaa että harvinainen rotu on täällä Suomessa.
Irlanninsusikoira
Tää onki sit niin suuri (81-86 cm urokset) rotu että tarvis jo vissiin linnan :D Mut tosiaan viehättävä rotu joka on jäänyt mieleen lapsena kun olin koirani Millan (shih tzu&mäyräkoiramix) kanssa mummolassa ja päätin lähteä lenkille siihen lähistölle niin mua pienempi tyttö kävelyttää semmosta kermanväristä irlanninsusikoiraa meitä vastaan ja monttu auki vaan ihmettelin sitä kokoa.. Ja niin taisi Millakin :D Sinä päivänä ihastuin siihen rotuun. Tää ei ole varsinaisesti trimmattava rotu mutta jos haluaa näyttelyissä käydä niin oikeastaan kaikki siistimisestä tapahtuu nyppimällä. Ainoa että käpälän karvat leikataan saksilla oikeaan muotoon.
Itäsiperianlaika
Irlanninsusikoira
Tää onki sit niin suuri (81-86 cm urokset) rotu että tarvis jo vissiin linnan :D Mut tosiaan viehättävä rotu joka on jäänyt mieleen lapsena kun olin koirani Millan (shih tzu&mäyräkoiramix) kanssa mummolassa ja päätin lähteä lenkille siihen lähistölle niin mua pienempi tyttö kävelyttää semmosta kermanväristä irlanninsusikoiraa meitä vastaan ja monttu auki vaan ihmettelin sitä kokoa.. Ja niin taisi Millakin :D Sinä päivänä ihastuin siihen rotuun. Tää ei ole varsinaisesti trimmattava rotu mutta jos haluaa näyttelyissä käydä niin oikeastaan kaikki siistimisestä tapahtuu nyppimällä. Ainoa että käpälän karvat leikataan saksilla oikeaan muotoon.
Itäsiperianlaika
Itälaika mulla varmasti jossain vaiheessa elämää vielä tulee olemaan. On se (tai no ainaki Saku oli) niin sielukas ja mahtava koira että. Mutta se on sitten joskus ku on se omakotitalo ja ehkä se mieski joka harrastaisi metsästystä ;) :D
Häätyy vielä sanoa että kaikki muut paitsi tietysti laika ovat trimmattavia rotuja. En taida enää koskaan (se on kyllä meleko vahva sana) omistaa muun turkkista koiraa sisällä ku trimmattavan. On se kiva kun karvaa ei ole joka paikassa ja on se kiva nyppiä ja trimmata koiraa :) Näkee ainaki oman käen jälen, olis se sitten kaunista tai hirveää :D :D :D
Saa nähä millon täsä ois mahkuja ottaa toinen koira ja mikä aika olisi paras.. Toisaalta haluaisin ottaa täsä kohta puolin (parin vuoden sisällä) toisen koiran. Winski olisi sillon 6-7-vuotias joten ehkä sillä olisi hermoja vielä pennun kanssa touhuta. Luulen että Winski olis onnessaan ku sais leikkiä jonku kanssa joka on suurinpiirtein saman kokoinen ja ymmärtää samaa kieltä eli ärinä leikkiessä on se juttu :) Mut toisaalta se on ollu kauan aikaa mun kanssa kaksin et kui mustis siittä tulee.. Ainaki lelujen päälle se olis mustis mutta kai se oppii jakamaanki. Varsinki jos on esillä ainaki sata lelua :D :D Ja se on melekosen varmaa että uroksen ottaisin. En jotenki ole yhtään narttujen omistaja. Ainakaan enää. Jos olisi leikkauttaisin sen aika varmasti meleko nopeasti. En halua enempää veriperseitä tähän talouteen :D Mutta kaksi urosta ja Winskin tuntien tietää varmasti rähinää ainakin jos toinen haluaa ottaa herruuden. Vielä on muistissa Sakun ja Pomon tappelut että silmäkulmat ja jalat oli auki.. Huh huh.. Toisaalta Winski tykkää leikkiä urosten kanssa jopa enempi ku narttujen jotka sillä vaan kiinnostaa siinä mielessä :D Hemmetti ku on hankalaa..
Monesti mietin et ottaisko kissan. Se olis kyllä kiva mutta kissan kanssa on vähän haastellisempaa reissata. Hommata kusilaatikot yms. Kemijärvelle ku ei kai ne ossaa tai kehtaa käyä pissalla/kakalla valjaissa. Sitten siinä ei oliskaan mitään jos ne pystyis kusettaan niinku koirat :D
Toisaalta olen tässä alkanu miettiin et josko hommais sammakon :D On ne niin södejä :) Mut nehän ne vasta oliski hankala kuljettaa.. Marsuki olis kiva mutta taas.. Olen paljon Kempassa ja kaikki pitäis joko ottaa mukaan siis häkit yms tai sitten ostaa kaikkia kaksin kappalein :D
Koirat nyt on vaan siinä mielessä helpompia reissaajia :)
P.S. En edes tiijjä seuraako tätä blogia kukkaan mut sepostanpa ihan omaksi huvikseni tänne kaikkea :D
maanantai 10. syyskuuta 2012
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Winskin luonnetesti 08.09.2012
Alku tiedustelun jälkeen Jari otti Winskin ja käväs pikku mutkan minun luota pois. Sitten se jopa vähän aikaa leikki Jarin kanssa. Eikä oikein mun kanssa sitten enää alkanut leikkiin.
Tämä minulla ihmetytti eniten. Winski on kotioloissa tosi kova ääninen. Murisee ja haukkuu mut tuola ei muuta tehnyt ku vähän murahteli.
Tässä en tiedä kumpi oli Winskille inhottavampi Jari vai kelkka.. Veikkaan ihmistä.
Uhka. Winski jopa alussa seisoi minun ja uhkan välissä (mitä se tekee kotioloissa aina) ja murisikin mutta sitten ei pokka enää pitänyt ja mun takana on turvallisempi :D Ja ku luvan sain kutsua koiraa niin eihän se uskaltanut enää toista kertaa lähetä ku eka kerralla remmi jäi sen jalan alle kiinni.. Aatteli et en pääse vaikka haluan.. Piti käyttää remmiä kädessä että Winski hoksas ettei se ole enää kiinni.. Sehän inhoaa yli kaiken jos remmi sekoittuu sen jalkoihin yms. Ei se lähde mihinkään vaikkei sitoisikaan sitä mihinkään kiinni jos remmi on maassa..
Tässä on mun mielestä aivan normi reaktio jos säikähtää jotain. Pikku ärähdys ja väistö. Tynnyrillä väisti ja katsoi että mikä sieltä tulee muttei sitten enää mitenkään noteerannut. Heti meni kattoon tynnyriä vaikka mie en edes kerennyt koskea koko tynnyriin. Hieno jätkä!
Seinässä Winski ajatteli et nyt se hemmetin akka jätti mut tänne yksin noiden armoille. Ja jopa vähän ärähti uhkaa kohti mutta sitten totesi että parempi olla vaan.
Ampumisesta Winski ei silleen reagoinut vaikka välillä pauke ärsyttää kuten esim. markkinoilla/messuilla. Muttei esim. metsässä.
Pimeästä huoneesta ei ole tietenkään mitään videomateriaalia. Mutta sen voin kertoa (minkä tiesinki jo) että sielä se meni lukkoon. Ei tullut vaikka kuinka kutsuin sitä.. Oli katellu vaan vieraita ihmisiä ja aatellu et apua.. Pahat ihmiset pimeässä huoneessa ja oli se pojat ihan säkkipimeä se takanurkka missä mie istuin.. :D
En saanut lopun yhteenvetoa tänne ladattua oli vissiin niin suuri tiedosto mutta linkki mun kuvasivustolle jonne sain sen ladattua.
TOIMINTAKYKY -1 pieni
TERÄVYYS +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU +1 pieni
TAISTELUHALU -1 pieni
HERMORAKENNE +1 hieman rauhaton
TEMPERAMENTTI +2 kohtuullisen vilkas
KOVUUS +1 hieman pehmeä
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS -1 selvästi pidättyväinen
LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ laukausvarma
Tulos 75 pistettä
Vähennystulos 40
Loppupisteet 35
Tuomareina siis Jari Keinänen ja Maarit Salla sekä joku harjoitusarvostelija.
Alan treenaamaan ohjeiden mukaan jotta voin sit n. vuoden päästä viedä sen uusintatestiin.
Ihmiset (kuten yhteenvedossa kuulette) on sille se pahin juttu. Sen takia se oli hieman lukossa eikä pystynyt rentona tekeen niinku olisi tehnyt jos ei pitäis ihmisiä niin pahoina.
Ja ehdottomasti vien sen Jarille sitten uudestaan! On se kyllä tosi pätevä ja osaa niin hyvin lukea koiraa. Häätyy vielä mainita että sillon lauantaina oli harjoitusarvostelija mukana arvioimassa koiria. Ja näki että oli vasta harjoittelija.. Meillä oli oikeastaan koko testin ajan kaksi miestä tuomarina.. Eli olisi ollut aivan sama ilmoittaa Winski sinne Kemin luonnetestiin edellisenä viikonloppuna että olisi päässyt sinne trimmauskurssille.
Kaikki videot © Suvi Kinos
Kaikki videot © Suvi Kinos
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Vuosi..
...on Sakun kuolemasta. Äkkiä on aika mennyt vaikka ikävä on välillä ollut vanhaa sielukasta, rohkeaa pappaa. Siellä se lepää muiden meän eläinystävien seurassa. Milla, Nekku, Sara... Ja toisessa paikassa on Misse ja Bella. Ja Musti ja Masi ovatkin sitten jossain mihin poromiehen luoti niiden matkan päättikään..
Saku oli kyllä niin paras oman perheen ja lauman koira että... Tuntui kun katsoi sen silmiin että se näki lävitse sieluun asti.. Ja kun Sakun silmiin katsoi tuntui että ne kertoivat tarinaa.. Ja niinhän ne kertoivatkin.. Kyllä lähes 13 vuoden ikäisenä se näki ja koki paljon. :) Pappa.
Saku oli kyllä niin paras oman perheen ja lauman koira että... Tuntui kun katsoi sen silmiin että se näki lävitse sieluun asti.. Ja kun Sakun silmiin katsoi tuntui että ne kertoivat tarinaa.. Ja niinhän ne kertoivatkin.. Kyllä lähes 13 vuoden ikäisenä se näki ja koki paljon. :) Pappa.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Luonnetesti
Viime viikolla tuli aikataulut Rovaniemen luonnetestiin.
Winski siis kokeessa 08.09.2012 klo: 09:40.
Tuomareina siis Maarit Salla ja Jari Keinänen.
Saap nähä mitä tuo koira keksii :D
Winski siis kokeessa 08.09.2012 klo: 09:40.
Tuomareina siis Maarit Salla ja Jari Keinänen.
Saap nähä mitä tuo koira keksii :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)