Pikkuisen kuulumisia Harjulan Hurjista.
Pomo täytti 14.04. 8-vuotta jo. Ajattelen koko ajan että se on 5-vuotias (niinku mieki täytän joka vuosi 25 ja Winski on aina sen 3-vuotias ja Monni jo kymmenen) :D Pompo, eläkeläinen jo. Karva on vähän paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten ja korvat eivät vaivaa mutta voisi se karva olla parempiki. Kiiltävää mustaa karvaa kasvaa koko ajan.. Ehkä se tästä. Hiljaa hyvä tulee. Kun oikeanlainen ruoka on vihdoin löytynyt.
Monni-Bonni täyttää toukokuun 19. päivä jo 15-vuotta! Voipi olla että tämä kesä on Monnin viimeinen. :( Ihan muuten on hyvässä kunnossa mutta on laihtunut ja lihaksia ei ole niin kuin nuorempana. Vaivaako sitten kilpirauhasen liikatoiminta en tiedä mutta jos matolääkkeen anto on aina yhtä taistelua niin ei sille pysty alkaa mitään lääkkeitä syöttään joka päivä. Pitää vielä katsoa kesempänä et miten kunto, heikkeneekö se vai mitä ja päästää hiiriä pyytään vihreimmille maille. Vielä se jaksaa silti leikkiäkki. Wiukun tennispallo on saanut kyytiä :D
Ja mitä Wiukku-Paukkuun tulee niin se poika jaksaa mua naurattaa ja välillä vähän vituttaakkin :D
Tokoiltu ollaan ihan arjessa vaan. Ja erilaisia temppuja ja käskyjä olen sille opettanu. Ja lenkkeilty ja pöljäilty :D On se kyllä semmonen Passepartout että. Wiukku on Wiukku. Ja muuksi ei muutu :D :D Winski saa olla mun kans just semmonen ku se on. Met pärjätään :)
Ja voi Saku... Se vaan tuppaa tulee vähän väliä mieleen. Lähes joka päivä ja joskus useaan kertaan. Kuinka se koira oli niin viisas! Yks päivä tuli mieleen kuinka joskus kun oltiin lähdössä lenkille koirien (Sakun & Pomon & Winskin) kanssa niin koputin vessan ikkunaan ja näytin kahella sormella kävelyä demonstroiden Sakulle (joka yleensä aina makasi kopin katolla) niin se heti pomppas alas ja meni makuulteen. Siinä sit tassut ristissä ootti että me tultiin ulos. Välillä vaihtoi toista tassua toisen päälle. :D Mikä sielukas koira se oli!
On tässä ollut haaveena toinen koira mutta olen tehnyt päätöksen (katotaan monta vuotta pitää) että en ota toista koiraa ennen kuin Winskistä aika jättää. Ja toivottavasti siihen on aikaa jäljellä vielä ainaki kymmenen vuotta! Sit vasta otan toisen koiran. Onneksi veljen koiran kans saa vähän tuota näyttelyintoa laannutettua. Saattaa olla että Winskin kans pörhälletään joku kaunis päivä agilitytreeneihin. Monet esteethän se osaa ja uskaltaa mennä. Katotaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti